Nelisormimangusti (Suricata suricatta) on Kalaharissa elävä mangustilaji. Se on sukunsa ainoa laji ja on mangusteista suurin ja tunnetuimpia.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin surikaatti.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Hy
HyönteissyöjäHyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ma
MaanpäällinenVa
Vanhat eläimetKa
Kaivavat eläimetPe
PetoeläimetSaalistus eli predaatio on ekologinen vuorovaikutussuhde, jossa eliö, saalistaja, käyttää ravinnokseen toisia eläviä eliöitä, saaliita. Saa...
Vi
ViviparousYk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
Po
PolygynySo
Sosiaaliset eläimetSi
SiirtomaaYhdyskunta tarkoittaa biologiassa läheisesti yhdessä elävien saman lajin edustajien muodostamaa ryhmää. Ryhmän jäsenten välisellä yhteisty...
Do
DominanssihierarkiaEi
Ei siirtolainenM
alkaaSö
Söpöjä eläimiäPi
Pienet eläimetNelisormimangusti muistuttaa mangustin ja näätäeläimen välimuotoa. Muista mangusteista sen erottaa kärsämäinen kuono, pidemmät jalat, nelivarpaiset käpälät, suhteellisen ohutkarvainen häntä ja hampaistosta puuttuvat ensimmäiset välihampaat. Käpälät ovat paras tuntomerkki, koska sen kynnet ovat huomiota herättävän suuret ja voimakkaat. Peukalot ja isovarvas puuttuvat. Laji on pieni, pitkäjalkainen eläin, kokonaispituus yli 50 senttimetriä, josta häntä yli kolmannes, painoa on yli 700 g. Karkeakarvaisen turkin pohjaväri on kellertävän harmaa ja selässä on 8-10 poikkijuovaa. Raajat ja vatsapuoli ovat vaaleammat ja kuononkärki, silmänympärystät, korvat ja hännänpää ovat mustat. Eläin astuu liikkuessaan koko anturalla, pystyssä se on varpaillaan, jolloin häntä on tukena.
Nelisormimangusteja tavataan vain Kalaharissa, eteläisessä Afrikassa. Alue on kuivaa, kuumaa ja hiekkaista elinympäristöä, jossa kasvaa pitkää heinää ja puita.
Nelisormimangustit elävät perheryhminä, joita johtaa alfa-pari, jonka jälkeläisiä kaikki lauman jäsenet ovat. Laumassa saattaa olla jopa 30 yksilöä. Ne asuvat maahan kaivetussa kolossa, joka on usein vallattu maaoravilta. Sinne ne vetäytyvät yöksi nukkumaan ja suojaan pedoilta. Mangustien vihollisia ovat etenkin petolinnut ja vaippasakaalit.
Nelisormimangustien luultiin ennen olevan hyvin epäitsekkäitä ja menevän vahtiin, kun muut laumasta etsivät ruokaa ja vaarantavan henkensä, kun muut juoksevat karkuun. Nykyään tiedetään, että yksi mangusteista pitää vahtia vasta, kun se on syönyt kyllikseen, ja säntää heti varoitushuudon kuullessaan koloon suojaan ensimmäisenä. Poikasia ne kuitenkin jäävät vahtimaan. Usein emon lisäksi myös lauman muut naaraat voivat imettää poikasia.
Nelisormimangustien päivärytmi on seuraavanlainen: aamulla kylmän yön jälkeen ne paistattelevat pystyssä auringossa, jonka jälkeen ne lähtevät ruoanhakuun, ne tonkivat kuonollaan ja kaivavat maasta esiin hyönteisiä, skorpioneja, liskoja, käärmeitä, lintuja, munia ja pieniä nisäkkäitä.
Nelisormimangustien ei tarvitse juoda koskaan, vaan ne saavat tarvitsemansa nesteen ravinnosta. Mangustit ovat immuuneja skorpionin myrkylle, joten ne voivat syödä saaliin kokonaan, mukaan lukien myrkkypiikki. Keskipäivällä on niin kuuma, että ne lekottelevat varjossa tai kolossa; ne etsivät taas ruokaa, kunnes ovat kylläisiä. Yöksi ne menevät koloon nukkumaan.
Yleensä vain alfa-naaras saa poikasia, joita syntyy 2–5 kappaletta 11 viikon kantoajan jälkeen. Pentueita voi tulla kolmekin vuodessa, jos ruokaa on tarpeeksi. Elinikää nelisormimangustille voi kertyä 12–14 vuotta.
