Tammitikka (Dendrocopos medius) on Keski- ja Etelä-Euroopassa elävä tikkalaji.
Tammitikan pituus on 20–22 cm ja paino 50–85 g. Tammitikan selkäpuoli muistuttaa käpytikkaa, mutta se on hieman pienempi ja hentonokkaisempi, sen päälaki on punainen ja siltä puuttuu musta poskijuova. Sen kyljissä on tummaa viirutusta, vatsan takaosa on vaaleanpunainen. Sukupuolet ovat lähes samanvärisiä, koiraan päälaen punainen laikku vain on kirkkaamman värinen ja hieman laajempi kuin naaraan.
Tammitikka elää Keski- ja Etelä-Euroopassa Latviasta Ranskaan ja Kreikkaan sekä Turkissa ja Kaukasuksella. Euroopassa elää 310 000–710 000 yksilöä. Laji on paikkalintu eikä sitä ole tavattu kovin yleisesti Pohjoismaissa eikä esimerkiksi Britanniassa. Laji on aiemmin pesinyt Ruotsissa, josta se todettiin hävinneeksi 1982, Tanskasta häviäminen todettiin jo vuonna 1959. Baltiassa sen kanta on vahvistunut, ja Etelä-Viroon on muodostunut pieni pesivä kanta. Suomessa tammitikka tavattiin ensimmäistä kertaa marraskuussa 2010 Asikkalassa.
Tammitikasta tunnetaan neljä alalajia: D. m. medius, D. m. caucasicus, D. m. anatoliae ja D. m. sanctijohannis.
Tammitikat elävät jalopuita – tammia, jalavia ja valkopyökkiä – kasvavissa hakamaisissa lehtimetsissä.
Tammitikka on pääosin hyönteissyöjä, joka etsii hyönteisiä ja niiden toukkia puiden latvustosta. Se juo lehtipuiden mahlaa.
Tammitikat kovertavat pesäkolonsa lahon puun runkoon tai tukevaan oksaan, usein lähes vaakasuorassa olevaan. Pesän lentoaukko on halkaisijaltaan noin 4 cm. Naaras munii 4–8, tavallisesti 5 tai 6 munaa. Molemmat puolisot hautovat yhteensä 10–14 päivää. Pesäpoikasaika on 20–24 päivää.
