Amerikankrokotiili (Crocodylus acutus) on suurikokoinen krokotiililaji. Se on Amerikan tunnetuimpia krokotiililajeja.lähde?
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Pu
PuolivesieläimetEs
Esiyksilölliset eläimetLu
LuonnonvarainenOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Vä
VäijytyspetoHu
Huippupeto eläimetHuippupeto tai huippusaalistaja on ravintoketjun huipulla oleva petoeläin, jolla itsellään ei ole saalistajia.Monet suurpedot ovat huippupetoja,...
Se
SeurakuntaPo
PolygynyYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenA
alkaaAmerikankrokotiili voi kasvaa jopa kuusimetriseksi, mutta jää yleensä 3–4-metriseksi. Amerikankrokotiili on läheistä sukua orinoconkrokotiilille ja se muistuttaa sitä sekä rakenteeltaan että käyttäytymiseltään. Laji lienee kehittynyt Väli-Amerikassa ja levinnyt sieltä Etelä-Amerikan pohjoisosiin.
Amerikankrokotiilin pää on kolmiomainen ja leveä, kuubalaisilla yksilöillä se on erityisen leveä. Selkäpuolella on sarveislevyjä jotka sijoittuvat hyvin hajanaisesti selkään, eivätkä ole rivissä kuten monilla muilla krokotiileilla. Kaulaa kohti sarveislevyt kuitenkin muodostuvat kaulusmaiseksi ja ovat rivissä. Pyrstön tyviosassa selän sarveislevyt ovat kahtena harjanteena, mutta lähempänä pyrstön kärkeä ne sulautuvat yhteen. Nuoret amerikankrokotiilit ovat selkäpuolelta vihertävänruskeita ja vatsapuolelta vaaleankeltaisia. Krokotiilin ikääntyessä sen väri tummenee ja muuttuu harmahtavaksi.
Hampaat, joita on noin 70, ovat suuret ja niistä etummaisimmat ovat uurteiset, joka näkyy varsinkin nuorilla. Leuat ovat hyvin vahvat ja soveltuvat hyvin kovakuorisen saaliin murskaamiseen.
Amerikankrokotiilia tavataan Karibialla ja sen lähialueilla. Lajia tavataan ainakin Kuubassa, Meksikossa, Floridassa, Haitilla, Jamaikassa, Hondurasissa, Venezuelassa, Kolumbiassa, Costa Ricassa, Ecuadorissa, El Salvadorissa, Guatemalassa, Belizessä,Panamassa, Perussa ja Nicaraguassa. Mahdollisesti sitä elää myös Trinidadissa ja Margaritassa. Caymansaarilta se on hävinnyt. Monissa valtioissa se on melko harvinainen. Kannan kooksi arvioidaan 10 000–20 000 yksilöä ja laji on vaarantunut. Kanta kuitenkin kasvaa Floridassa.
Amerikankrokotiili elää joissa, järvissä, kanaaleissa ja patoaltaissa. Se viihtyy myös meressä, erityisesti mangrovemetsissä, vuorovesialueilla ja rannikkolaguuneissa. Poikaset eivät kuitenkaan kestä suolavettä, jonka takia laji ehkä puuttuu esimerkiksi Bahamasaarilta.
Amerikankrokotiilit usein vain kelluvat päivisin veden pinnassa liikkumatta. Auringon laskiessa ne vilkastuvat ja lähtevät ruoan hakuun. Pääravintoa ovat kalat, kilpikonnat ja ravut. Usein se myös syö lintuja ja nisäkkäitä. Voipa se syödä myös pienempiä lajitovereita. Satunnaisesti se on hyökännyt myös ihmisen kimppuun, muttei tiettävästi saalistusmielessä. Amerikankrokotiilit eivät kuitenkaan ole yleensä erityisen vihamielisiä toisiaan kohtaan ja niitä voi olla samalla alueella suuria määriä. Krokotiilit kaivautuvat pohjamutaan kuivina kausina ja ovat siellä usein myös sulattamassa ruokaansa.
Amerikankrokotiilit lisääntyvät ennen sadekautta, huhti-kesäkuussa. Naaraat rakentavat pesänsä hiekasta ja simpukankuorista. Pesäkeon valmistuttua naaras kiipeää sen päälle ja kaivaa takajaloillaan matalan kuopan, johon se munii kahteen tai kolmeen kerrokseen 19–80 munaa. Sen jälkeen munat peitetään ja naaras jää vartioimaan pesää munarosvoilta, kuten pesukarhuilta. Emo yleensä pakenee ihmisen tullessa lähelle, mutta suuret naaraat voivat myös hyökätä. Poikaset kuoriutuvat heinä-elokuussa. Poikaset ovat selkäpuolelta harmaanvihreitä ja niiden pyrstöstä puuttuvat poikkijuovat. Kasvu on nopeaa ensimmäisinä elinvuosina. Lisääntymiskykyiseksi amerikankrokotiilit tulevat 7–8-vuotiaina ja ne voivat elää luonnossa yli 60 vuotta, mutta vankeudessa jopa 80 vuotta.
