Korvakettu
Korvakoira eli korvakettu (Otocyon megalotis) on Afrikan savanneilla, ruohotasangoilla ja puoliaavikoilla elävä koiraeläin. Nimensä se on saanut huomattavan suurista korvistaan. Korvakoira on sukunsa (Otocyon) ainoa laji.
Korvakoiran väri vaihtelee kellanruskean ja harmaan eri sävyissä. Korvien ulkosivu, raajat, kuono ja hännänpää ovat mustat. Suuret, jopa 13 cm korkeat korvat auttavat korvakoiraa säätelemään ruumiinlämpötilaansa. Korvakoiran ruumis on 46–66 cm pitkä ja se painaa vain muutaman kilon. Hännän pituus on 23–34 cm ja korkeus 30–40 cm. Korvakoiralla on poikkeuksellisen paljon hampaita, 46–50, joilla se pystyy pureskelemaan hyönteisiä hyvin nopeasti. Korvakoiran kuulo on niin tarkka, että eläin pystyy kuulemaan pienimmätkin hyönteisten ja hyönteistoukkien synnyttämät äänet.
Korvakoira elää Itä- ja Etelä-Afrikan kuivilla alueilla. Levinneisyysalue ulottuu Etiopiasta Etelä-Sudaniin ja Tansaniaan asti. Lisäksi lajia tavataan alueella, joka yltää Etelä-Angolasta ja Zimbabwesta Etelä-Afrikkaan.
Korvakoiran ravinto koostuu pääasiassa hyönteisistä (jopa 80 % ravinnosta). Korvakoirat ruokailevat termiittikeoilla, seuraavat heinäsirkkaparvia tai pysyttelevät seepra- ja antilooppilaumojen lähellä pyydystääkseen niiden ulosteilla eläviä hyönteisiä. Hyönteisten lisäksi korvakoirat syövät jyrsijöitä, lintuja ja niiden munia, liskoja, kasveja sekä hedelmiä.
Korvakoirat liikkuvat pääasiassa yöllä. Ne ovat tavallisesti yksiavioisia ja elävät pienissä ryhmissä, joihin kuuluu pariskunta poikasineen. Uros ja naaras elävät itse kaivamassaan tai toisten eläinten hylkäämässä pesäluolassa ja kasvattavat pennut (2–6 kpl) yhdessä. Poikaset ovat täysikasvuisia jo 5–6 kuukauden ikäisinä.
Korvakoiria saalistavat monet pedot ja petolinnut. Saalistajalta paetakseen korvakoira turvautuu nopeuteensa ja väistelytaitoonsa: se voi muuttaa suuntaa hämmästyttävän ketterästi.
