Harmaamurmeli (Marmota caligata) on osissa Kanadaa ja Yhdysvaltoja Pohjois-Amerikan itäosissa tavattava murmeli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Harmaamurmelien ruumiin pituus on 450–600 mm ja hännän pituus 170–250 mm. Painoa niillä on 3 600–9 000 g. Urokset ovat naaraita kookkaampia. Turkin väri vaihtelee vatdapuolen ja alaruumiin kermankeltaisesta valkoiseen selkäpuolella yläruumiin kellertävästä kellanruskeaan. Jalat ovat mustat. Päässä kuonon, päälaen ja leuan paikkeilla on mustia tai tummanruskeita laikkuja.
Harmaamurmelia tavataan alueella, joka ulottuu Alaskasta ja Yukonista pohjoisessa Washingtoniin, Idahoon ja Montanaan etelässä. Sen elinympäristö käsittää puuttomia vuoristoniittyjä kivikkoineen. Alaskassa sitä tavataan myös aina merenpinnan tasolle asti tyypillisempiä vuoristoja matalammalla.
Harmaamurmelit ovat hyvin sosiaalisia. Niitä esiintyy perheryhmissä, jotka käsittävät tavallisesti hallitsevan uroksen yhden tai useamman täysikasvuisen naaraan ja niden jälkasvua kolmeen ikävuoteen saakka. Halltisevan uroksen kotialueen laitamilla voi olla yksinäisiä alempiarvoisia uroksia. Naarailla voi olla hallitseva asema keskenään ja hallitsevat naaraat voivat esimerkiksi estää muita lisääntymästä. Murmelit voivat olla niin yksi- kuin moniavioisiakin. Moniavioisuus on jonkin verran yleisempää levinneisyysalueen eteläosissa.
Laji horrostaa levinneisyysalueensa eteläosissa lokakuusta helmikuuhun ja pohjoisempana syyskuusta huhtikuuhun. Horrostaminen tapahtuu pesäkoloissa yhdessä perheryhmän kanssa. Naaraat lisääntyvät horroksen päättyessä. Tiineys kestää noin kuukauden ja poikasia syntyy kerrallaan 4–5. Naaras voi saada poikueen joka toinen vuosi.
Harmaamurmelit käyttävät ravinnokseen pääasiassa heiniä ja muita ruohovartisija kasveja. Sen petoeläimiä ovat esimerkiksi maakotka, kojootti, kettu, harmaakarhu, mustakarhu, susi, ahma ja puuma. Uhan havaitessaan harmaamurmeli antaa hälytysäänen. Ilmasta ja maalta uhkaaville vaaroille on oma hälytysäänensä.
