Japaninhämyhaikara (Gorsachius goisagi) on Itä-Aasiassa tavattava uhanalainen haikaralaji. Lajia uhkaa erityisesti soveltuvien elinympäristöjen väheneminen.
Kooltaan japaninhämyhaikara on haikaraksi pieni ja kasvaa suurimmillaan noin 49 cm pitkäksi ja sen siipiväli on 87 cm. Selästään ja siivistään laji on kastanjanruskea, ja pää, kaula ja niska ovat punaruskeat. Vatsa on vaalea mustin juovin. Nuorilla linnuilla päälaki on musta ja kaulassa on raidoitusta. Siivissä on myös valkoisia höyheniä. Japaninhämyhaikaran nokka on lyhyehkö ja tukeva ja väriltään tumman harmaa. Lajin silmien ympärillä on kellertävän vihreä rengas. Ulkonäöltään japaninhämyhaikara muistuttaa etelänhämyhaikaraa (G. melanolophus), joka eroaa japaninhämyhaikarasta mustan päälaen, pitkän töyhdön ja aikuisillakin linnuilla siipien valkoisen värin suurempana määränä.
Japaninhämyhaikara pesii eteläisessä Japanissa, minkä lisäksi satunnaisia pesiviä yksilöitä on raportoitu Taiwanista ja Etelä-Korealle kuuluvalta Jejun saaralta. Kesäisin sitä tavataan myös Venäjällä. Laji muuttaa talveksi Kiinan kautta Filippiineille ja Indonesiaan. Japaninhämyhaikara elää tiheissä havu- tai lehtimetsissä vuorten rinteillä vesialueiden lähellä. Sitä tavataan aina 2 400 metrin korkeudella merenpinnasta. Lajia voidaan tavata myös soilta, heinikkomailta ja riisipelloilta. Japaninhämyhaikaran ravintoa ovat etanat, madot, kaskaat ja kovakuoriaiset. Pesimäaika on maaliskuulta heinäkuulle.
Japaninhämyhaikara oli yleinen vielä 1970-luvun lopulle. Kanta taantui voimakkaasti 1980- ja 1990-luvuilla. Syynä kannan taantumiseen ovat sopivien elinympäristöjen hakkuut puutavaraksi ja pelloiksi. Sitä myös metsästetään monin paikoin ja Miyake-jima- ja izusaarilla lajin kanta väheni saarelle levinneen siperiankärpän (Mustela sibirica) vuoksi, joka saalistaa japaninhämyhaikaran poikasia ja pesiä. Nykyäänkin varisten suorittama pesärosvous on uhka japaninhämyhaikarakannalle. Nykyisin japaninhämyhaikarakannan kooksi arvioidaan 1 000–2 500 yksilöä.
