Villisika eli metsäkarju (Sus scrofa) on sorkkaeläimiin kuuluva suurikokoinen sikalaji ja useimpien, mutta ei kaikkien kesyjen sikojen kantamuoto. Sen pääasiallista esiintymisaluetta on Euraasian lauhkea lehtimetsävyöhyke. Suomeen villisika on...
Kettu eli punakettu (Vulpes vulpes) on koiraeläin. Se on maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin: sen levinneisyysalue käsittää lähes koko Pohjois-Amerikan ja Euraasian. Lisäksi Pohjois-Afrikassa elää jonkin verran kettuja.Kettu on aikaisemmin...
Kärppä eli portimo (Mustela erminea) on näätäeläimiin kuuluva pienikokoinen petoeläin, joka elää pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeissa ja viileissä oloissa, muun muassa Suomessa.Kärpän tärkeintä ravintoa ovat vesi-, metsä- ja peltomyyrät sekä oravat...
Kotihiiri (Mus musculus) on pieni ihmisasumusten ja varastojen liepeillä viihtyvä jyrsijälaji. Kotihiiri pääsee helposti asuinrakennusten sisätiloihin jopa alle senttimetrin kokoisesta kolosta ja erilaisten materiaalien läpi. Se on aktiivisin...
Ilves (Lynx lynx) on keskikokoinen kissaeläin, joka on yksi laajimmalle levittäytyneistä kissoista. Sen asuinalue käsittää suuren osan Euraasiaa, ja sen kanta on vahvimmillaan Venäjällä, Fennoskandiassa, Baltiassa ja Karpaateilla. Lajin...
Näätä eli mäntynäätä (Martes martes) on näätäeläimiin kuuluva nisäkäslaji. Se on heimonsa tyypillinen edustaja ja siksi antanut nimensäkin sille. Sitä tavataan lähes koko Euroopassa sekä osissa Lähi-itää, Kaukasuksella ja Siperian länsiosissa. Näätä...
Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.Aikuinen orava painaa keskimäärin noin 300 grammaa ja on häntineen noin 35 senttimetriä pitkä. Sen...
Metsäkauris (Capreolus capreolus) on Euroopassa yleisenä elävä pienikokoinen, lyhythäntäinen ja monenlaisiin elinympäristöihin sopeutunut hirvieläin. Laji on levittäytynyt Suomeen 1900-luvulla sekä luontaisesti että siirtoistutusten avulla, ja...
Lumikko (Mustela nivalis) on pienin näätäeläin. Pienuus mahdollistaa saalistamisen myyrien lumeen kaivamissa koloissa. Lumikon lähisukulainen on sitä vain vähän suurempi kärppä. Lumikosta käytettyjä muita nimityksiä ovat pieni portimo (portimo on...
Hilleri eli lahokas (Mustela putorius) on eurooppalainen näätäeläinlaji, joka on melko huonosti sopeutunut Suomen talviolosuhteisiin. Ongelmaksi muodostuu lähinnä ravinnon saanti, ei niinkään kylmyys. Tämän vuoksi hilleriä esiintyykin paljon...
Rusakko eli peltojänis (Lepus europaeus) on jäniseläimiin kuuluva laji, joka esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Sitä metsästetään ravinnoksi ja turkkinsa takia. Vuonna 2013 Suomessa metsästettiin noin 66 100 rusakkoa.
Saukko eli euraasiansaukko (Lutra lutra) on vesielämään sopeutunut näätäeläin (Mustelidae). Turkin takia saukko oli aikaisemmin haluttu riistaeläin, joten sen kanta pieneni voimakkaasti monilla alueilla metsästyksen vuoksi.Suomessakin saukko on...
Euroopanmajava eli majava (Castor fiber) on Euroopan ja Aasian alkuperäinen majavalaji. Se oli 1800-luvulla vähällä kuolla sukupuuttoon liiallisen metsästyksen takia, mutta on myöhemmin runsastunut ja alkanut levittäytyä takaisin entisille...
Pikkumetsähiiri (Apodemus sylvaticus) on Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa elävä metsähiiren ja peltohiiren sukulainen. Se on Euroopan yleisimpiä nisäkkäitä.
Kivinäätä eli koivunäätä eli pihanäätä (Martes foina) on Euroopassa ja Aasiassa elävä näätäeläin. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on kylänäätä.
Vesimyyrä (Arvicola amphibius, aiemmin Arvicola terrestris, suom. aiemmin suurempi ojamyyrä) on Keski- ja Pohjois-Euroopassa ja Luoteis-Aasiassa esiintyvä jyrsijälaji. Sen levinneisyys ulottuu idässä Venäjän Lenajokeen ja Himalajalle asti. Se on...
Metsäpäästäinen (Sorex araneus) on pienikokoinen euraasialainen nisäkäslaji, Suomen nisäkkäistä metsämyyrän ohella runsaslukuisin.
Metsäjänis (Lepus timidus) on jäniseläinten lahkoon kuuluva nisäkäs, joka on sopeutunut pohjoisen Euraasian oloihin.
Alppimurmeli (Marmota marmota) on Euroopassa osissa Alppeja ja Tatraa tavattava murmeli. Siirtoistutuksina sitä esiintyy myös sen luonnollisen levinneisyysalueen ulkopuolella. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt alppimurmelin...
Kontiainen eli aiemmalta nimeltään maamyyrä (Talpa europaea) on pääasiassa maan alla elävä hyönteissyöjä. Se ei ole läheistä sukua myyrille, jotka ovat jyrsijöitä. Sekaannusten välttämiseksi Kielitoimisto suosittaa nykyään kontiainen-nimen käyttöä...
Kenttämyyrä eli lännenkenttämyyrä (Microtus arvalis) on pienikokoinen, Euroopassa ja Aasiassa elävä myyrälaji.
Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji.Aikaisemmin Pipistrellus pipistrellus tunnettiin nimellä kääpiölepakko. Laji kuitenkin jaettiin kahdeksi eri lajiksi, jolloin Pipistrellus pygmaeus piti nimen...
Metsämyyrä (Clethrionomys glareolus, syn. Myodes glareolus) on punaruskea, pääasiassa metsissä elävä jyrsijälaji. Se on hyvin yleinen Euroopassa ja elää lähes koko mantereella ja myös Siperiassa Baikaljärvelle saakka. Metsämyyrä syö pääasiallisesti...
Isohevosenkenkäyökkö eli euroopanisoherkko (Rhinolophus ferrumequinum) on lepakko, joka elää Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa. Laji voi elää jopa 30-vuotiaaksi ja se on saanut nimensä hevosenkengän muotoisesta osasesta nenässään.
Korvayökkö (Plecotus auritus) on isokorvainen lepakkolaji.
Metsähiiri eli isometsähiiri (Apodemus flavicollis) on eurooppalainen hiirilaji.
Peltomyyrä (Microtus agrestis) on jyrsijöihin kuuluva eläinlaji, joka esiintyy yleisenä myös Suomessa.
Vesipäästäinen (Neomys fodiens) on Suomessa rauhoitettu nisäkäs.Lajin tieteellinen nimi muodostuu kreikan kielen sanoista neo (minä uin) ja mus (hiiri). Tieteellinen lajinimi, fodiens tarkoittaa kaivavaa. Vesipäästäinen on Suomen ainoa myrkyllinen...
Vesisiippa (Myotis daubentonii) on lepakkolaji, jota tavataan pääasiassa Etelä-Suomessa, mutta sitä tavataan Keski-Suomeen saakka. Vesisiippa on yleinen koko Euroopassa. Vesisiippa kuuluu kapeasiipisiin lepakkolajeihin.
Isolepakko (Nyctalus noctula) on lepakkolaji. Se on Euroopan suurimpia lepakkolajeja.
Jättiläissiippa eli isosiippa (Myotis myotis) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Lajia esiintyy Keski- ja Etelä-Euroopassa, Luoteis-Afrikassa ja Vähä-Aasiassa.Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajille uutta suomenkielistä nimeä ”isosiippa”.
Vaivaispäästäinen (Sorex minutus) on Suomessa rauhoitettu nisäkäs.
Etelänlepakko eli serotiini (Eptesicus serotinus) on Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa elävä verrattain suurikokoinen ja isokorvainen lepakkolaji.
Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), aiemmin pohjan yölepakko, on maailman pohjoisin lepakkolaji, jota tavataan napapiirin pohjoispuolellakin. Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji.
Metsäunikeko eli puu-unihiiri (Dryomys nitedula) on Euraasiassa elävä unikekoihin kuuluva jyrsijälaji. Se on hieman pähkinähiirtä suurempi, mutta tammihiirtä pienempi. Metsäunikeon levinneisyys ulottuu Sveitsistä Kiinaan. Euroopassa metsäunikeko on...
Ripsisiippa (Myotis nattereri) on Euroopassa elävä lepakko, joka kuuluu siippojen heimoon.
Korvasiippa (Myotis bechsteinii) on harvinainen siippoihin kuuluva lepakkolaji, jota esiintyy Keski- ja Etelä-Euroopassa ja Kaukaasiassa. Laji tarvitsee asuinalueekseen vanhan luonnollisen metsän. Lajin tieteellisen nimen kirjoitusasussa on...
Isokotipäästäinen eli kotisupiainen (Crocidura russula) on Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa elävä päästäislaji. Se on keskikokoinen harmahtava päästäislaji, joka painaa korkeintaan 14 grammaa. Laji elää monenlaisissa ympäristöissä, myös ihmisen...
Metsälepakko (Nyctalus leisleri) on keskikokoinen eurooppalainen lepakkolaji, jota tavataan paikoitellen myös Aasiassa ja Afrikassa.
Harmaakorvayökkö (Plecotus austriacus) on eurooppalainen isokorvainen lepakkolaji. Se saalistaa enimmäkseen päiväsaikaan perhosia. Laji on melko samannäköinen kuin korvayökkö, mutta sillä on vaaleampi vatsan alue.
Viiksisiippa (Myotis mystacinus) on Euroopassa elävä siippalaji.
Kotipäästäinen eli puutarhapäästäinen (Crocidura suaveolens) on päästäislaji.
