Metsäpäästäinen (Sorex araneus) on pienikokoinen euraasialainen nisäkäslaji, Suomen nisäkkäistä metsämyyrän ohella runsaslukuisin.
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Hy
HyönteissyöjäHyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Ve
VermivorousMa
MaanpäällinenVa
Vanhat eläimetKa
Kaivavat eläimetRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Vi
ViviparousPo
PolyandryYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenC
alkaaMetsäpäästäisen ruumiin pituus on 5–8 senttimetriä ja hännän pituus 2,5–5,5 senttimetriä. Eläin painaa 5–14 grammaa.
Metsäpäästäinen muistuttaa ulkonäöltään hieman hiirtä. Sillä on pitkä ja terävä kuono, korvat ovat piilossa karvapeitteen sisällä ja silmät ovat pienet. Karva on tasainen, samettinen. Väriltään se on talvella selkäpuolelta ruskeanmusta, kesällä metsäpäästäiselle tunnusomaista on ”kolmiosainen” väritys: selkäpuoli harmaanruskea, kyljet kellertävät ja vatsa on vaalea. Häntä on noin puolet ruumiin pituudesta tai hieman pidempi, päältä tumma ja alta vaalea, hännän kärjen väriraja on epäselvä. Keväällä metsäpäästäisten kyljissä erottuvat tummempina laikkuina myös hajurauhaset, jotka antavat niille niiden tunnusomaisen voimakkaan tuoksun.
Metsäpäästäinen esiintyy Pohjois- ja Itä-Euroopan alueilla ja Venäjällä Aasian puolella Baikaljärven seuduille asti ja Sisä-Aasian aroille. Suomessa se elää koko maan alueella, samoin muualla Fennoskandiassa. Välimeren maissa sitä tavataan pääasiassa vain Pyreneiden vuoristossa.
Metsäpäästäinen on sopeutunut erilaisiin ympäristöihin, kuten aukioille, metsiin, vesien partaalle ja tuntureille, missä se elää tiheissä kasvustoissa, kaivamissaan käytävissä ja koloissa. Liikkeiltään se on nopea, jopa hermostuneen oloinen. Talvet metsäpäästäinen viettää hereillä, se ei siis vaivu esimerkiksi talvihorrokseen. Suojana pakkasta vastaan metsäpäästäinen vaihtaa talviturkin, ja kesäaikana se kartuttaa etuselän yli ulottuvaa rasvakerrostaan.
Metsäpäästäinen on luonteeltaan erakko ja puolustaa yksilöllisiä reviirejä. Päästäiset partioivat reviiriensä rajoilla ja kahden päästäisyksilön kohdatessa saattaa seurata jopa tappelu. Aggressiivinen käytös alkaa jo poikasiässä eikä sukupuolten välillä ole eroja aggressiivisuudessa. Kahden metsäpäästäisyksilön laittaminen samaan terraarioon johtaa lähestulkoon poikkeuksetta toisen yksilön kuolemaan.
Metsäpäästäinen on hyönteissyöjä, joten se syö hyönteisiä sekä niiden toukkia ja kotiloita, etanoita, kastematoja ja jopa kuolleita selkärankaisia. Tarpeen tullen se syö kuitenkin myös kasviravintoa, kuten havupuiden siemeniä. Metsäpäästäisellä on vilkas aineenvaihdunta, joten se tarvitsee paljon ravintoa. Se saattaakin syödä jopa oman painonsa verran päivässä.
Metsäpäästäiset saavuttavat sukukypsyyden usein vasta ensimmäisen talvensa jälkeen, ne siis talvehtivat immatuureina. Varsinainen lisääntymiskausi alkaa huhti-toukokuussa ja jatkuu pitkälle kesään. Metsäpäästäisnaaran kiima-aika kestää vain muutamia tunteja kolmen viikon välein kun munasolu irtoaa. Varsinaisia soidinmenoja päästäisillä ei ole. Naaraan ovuloidessa koiraat kerääntyvät sen luokse ja jahtaavat sitä kunnes naaras suostuu paritteluun. Paritteluhaluton naaras ajaa koiraat luotaan pois purren ja sirittäen kovalla äänellä. Paritelleen metsäpäästäisnaaran niskassa on usein kalju kohta siinä mihin koiraat ovat sitä purreet, ja tätä voidaan käyttää myös ikätuntomerkkinä. Naaras saattaa paritella useamman koiraan kanssa saman syklin aikana, ja poikueessa voikin olla useamman isän siittämiä poikasia.
Tiineys kestää noin kolme viikkoa ja kesässä poikueita tulee 2–3. Poikasia syntyy kerralla 2–10, ja ne jättävät pesän varhain. Elinikä metsäpäästäisellä on maksimissaan puolitoista vuotta. Kesällä syntyvät nuoret päästäiset syrjäyttävät vanhat päästäiset reviireiltään ja huonommilla reviireillä vanhojen päästäisten on vaikea selvitä. Usein vanhojen yksilöiden hampaat ovat hyvin kuluneet ja niiden alkaa olla hankalaa saalistaa.
Kaikki päästäiset ovat Suomessa rauhoitettuja eläimiä.
