Kiilavuokkokala (Amphiprion percula) on koralliriuttojen pyöreämuotoinen kala, jota pidetään myös meriakvaarioissa.
Kiilavuokkokala kasvaa noin 11 cm pitkäksi. Kapea musta juova erottaa toisistaan leveämmät oranssit ja valkoiset pystyjuovakuviot. Etummainen valkoinen raita on silmän takana, keskimmäinen kalan puolivälissä tekee mutkan eteenpäin, ja takimmainen, muita kapeampi raita on pyrstön tyvessä. Sukupuolet ovat keskenään saman väriset. Kiilavuokkokala muistuttaa paljon vuokkokalaa (Amphiprion ocellaris), varmin tapa erottaa ne on laskea selkäevän ruodot, joita on kiilavuokkokalalla aina 10, vuokkokalalla yleensä 11. Vuokkokalalla ei myöskään ole koskaan leveää mustaa reunusta evissään.
Kiilavuokkokaloja elää luonnossa Tyynen valtameren länsiosassa. Laji on suosittu akvaariokala, ja ne on saatu lisääntymään hyvin myös akvaario-oloissa.
Kiilavuokkokalat elävät symbioosissa merivuokon kanssa; niiden suosimiksi lajeiksi tiedetään Heteractis crispa, Heteractis magnifica ja Stichodactyla-suvun vuokot Stichodactyla gigantea. Sopivien vuokkojen tarpeet rajaavat tarkemmin kiilavuokkokalojen elinaluetta: vuokot tarvitsevat valoa, jotta niissä elävät levät voivat yhteyttää, ja siksi ne eivät elä kovin syvällä. Lämpötilan pitää pysyä 25 ja 28 asteen välillä.
Kiilavuokkokalat kutevat maakuoppaan tyypillisesti isäntävuokon lonkeroiden alle tai ainakin välittömään läheisyyteen. Kutuhalukkuus ei riipu vuodenajasta, mutta kuun vaiheilla on vaikutusta koiraan soidinaktiivisuuteen. Itse kuteminen tapahtuu aamun tunteina ja kestää puolesta tunnista kahteen tuntiin. Munia lasketaan kerralla sadasta tuhanteen kappaletta. Poikaset kuoriutuvat vajaan viikon kuluttua.
Kiilavuokkokaloja on hyvin reviiritietoinen kala. Niitä voidaan pitää akvaariossa yksin, parina tai useampia yksilöitä, mutta kaikki saman akvaarion kalat on laitettava sinne yhtä aikaan.
Kiilavuokkokalat syövät enimmäkseen eläinplanktonia, lisäksi hiukan levää. Ne kuljettavat ruokaa isäntävuokkoonsa, joka syö ruokavarastot pois.
