Strutsi (Struthio camelus) on suurin nykyisin elävä lintu, joka kasvaa jopa 2,8 metriä korkeaksi. Sillä on pitkät jalat ja kaula. Se on lentokyvytön, mutta voi juosta 65 km/h. Se elää villinä Afrikassa, mutta sitä tarhataan kaikkialla maailmassa, Suomessakin, munien, lihan ja höyhenten takia.

Vanhassa suomen kirjakielessä strutsista on käytetty nimityksiä nälkä- ja kamelikurki. Sanan strutsi katsotaan olevan ruotsin, alasaksan ja latinan kautta peräisin kreikan sanasta strouthíōn, jonka arvellaan olevan taustaltaan onomatopoeettinen.

Ulkonäkö

Strutsi on suurin nykyisin elävä lintu. Vastakuoriutunut poikanen painaa n. 800–900 grammaa. Teuraskypsyyden se saavuttaa noin 11–12 kuukauden ikäisenä, jolloin sen paino on noin 100 kilogrammaa, mistä hyödynnettävän lihan osuus on noin 40–45 kilogrammaa. Aikuinen strutsi painaa 90–170 kilogrammaa. Uros on naarasta kookkaampi, täysikasvuinen strutsi on noin 2,1–2,8 metrin pituinen.

Vaikka strutsi onkin lintu, se ei kykene lentämään: ruumiinpainoon verrattuna strutsilla on aivan liian pienet siivet, ja sillä on aivan liian pieni rintalihas, rintalihaksen tulisi olla 500 mm:n paksuinen, jotta se pystyisi nostamaan koko painonsa ylös. Höyhenien rakenne ei myöskään sovi lentämiseen: niistä puuttuvat lentävien lintujen höyhenissä esiintyvät väkäset, jotka pitävät höyhenen untuvat yhdessä ja saavat aikaan höyhenen sileän pinnan.

Strutsilta puuttuu linnuille tyypillinen rasvarauhanen, jonka öljymäisellä eritteellä ne hoitavat höyhenpukuaan.

Strutsi pakenee juoksemalla: se voi juosta jopa 70 km/h ja ylläpitää tätä vauhtia jopa puoli tuntia. Se voi ottaa jopa neljän metrin pituisia askelia juostessaan. Strutsi on nopein kaksijalkainen eläin maapallolla. Lisäksi strutsi puolustautuu potkimalla: se potkaisee eteenpäin ja potku voi tappaa aikuisen ihmisen. Lisäksi sillä on varpaissaan terävät kynnet.

Täysikasvuiset urokset ovat väriltään mustavalkoisia. Naaraat sekä nuoret koiraat ruskeanharmaita. Koiraan höyhenpuku on muun lintumaailman tyyliin koreampi kuin naaraan: kiiltävän musta ja siipiä sekä pyrstöä koristaa pitkät valkeat koristesulat. Jalat ja pää ovat sekä naaraalla että uroksella höyhenettömät.

Kaula on erittäin taipuva, noin metrin pituinen, josta noin 30 senttimetriä on höyhenien ja loppuosa untuvan peitossa. Päässä on isot silmät ja tuuheat silmäripset. Strutsi on erittäin kauko- ja laajakatseinen. Sanotaan, että se voi nähdä 2–3 senttimetrin suuruisen esineen jopa 1,6 kilometrin päästä. Strutsin aivot ovat pienemmät kuin sen silmät, aivot painavat n. 30–40 grammaa.

Strutsilla on pitkät, sorkkamaiset ja vahvat jalat. Voimakkaat jalkalihakset alkavat kantapäästä, noin 60 senttimetriä maasta. Polvi sijaitsee noin metrin korkeudella maasta. Jalassa on vain kaksi varvasta, minkä takia strutsi poikkeaa muista Ratites-sukuun kuuluvista linnuista, joilla on vähintään kolme varvasta. Pidemmässä varpaassa on kestävä, terävä kynsi, jota strutsi käyttää muun muassa taistelutilanteessa ja pesänkaivussa. Kynsi on kovimpia eläinkunnasta löytyviä materiaaleja.

Strutsilla on erinomainen sairauksien vastustuskyky, ja se voi elää 50–80-vuotiaaksi. Suomen olosuhteissa arvellaan strutsien olevan tuotantokykyisiä 20–30 vuotta.

Tottumukset ja elämäntyyli

Vahvin strutsista kulkeva myyttinen tarina on linnun taipumus haudata pelottavissa tilanteissa päänsä hiekkaan. Tämä juontaa juurensa linnun tavasta kaivella hiekasta ruokaa, sillä todellisuudessa strutsi ei hautaa päätään hiekkaan. Pelästyessään strutsi useimmiten juoksee karkuun tai puolustautuu potkimalla, ei hautaamalla päätään maahan. Tarhatut strutsit ovat varsin uteliaita ja linnuille ominaiseen tapaan nokkivat kiinnostavia kohteita.Luonnossa strutsit elävät 5–50 yksilön parvissa ja liikkuvat usein nisäkäslaumojen, kuten seeprojen tai antilooppien seurassa. Parvi on löyhä sidoksiltaan, ja strutsit siirtyvät vaivattomasti ryhmästä toiseen sen mukaan, missä ryhmässä ne viihtyvät parhaiten.

Elämäntapa

Maanpäällinen, Lentokyvytön lintu, Esiyksilölliset eläimet, Laiduneläimet, Kursorinen eläin, Nomadi, Reviiri, Ovipaarinen, Seurakunta

Kausiluonteinen käyttäytyminen

Ei siirtolainen

Lintujen kutsu

Parittelutavat

PARITUSKÄYTTÄYTYMINEN

Polygyny

Strutsi on sukukypsä 3 vuoden ikäisenä, mutta alkaa munia tehokkaasti vasta ollessaan 5–6 vuoden ikäinen. Strutsi voi munia ympäri vuoden lämpimissä olosuhteissa, mutta Suomessa munintakausi on keväästä syksyyn; talvella on lepokausi. Emolintu munii vuodessa noin 40–70 munaa. Strutsinmuna painaa noin 1,3–1,5 kilogrammaa, joka vastaa noin 20–25 kananmunaa.

Paritusaikana muodostaa johtajakoiras lempinaaraansa kanssa parin. Parittelun jälkeen koiras kaivaa naaraalle pesän, johon naaras munii joka toinen päivä munan. Samaan pesään munivat myös muut lauman naaraat, mutta haudonnan suorittaa lempinaaras yhdessä koiraan kanssa. Naaras voi munia 40–70 munaa munintasesongin aikana. Luonnossa on tavattu strutsinpesiä, joissa on ollut jopa 120 munaa.

Strutsikoiras parittelee paritteluaikana usean naaraan kanssa. Tämä ominaisuus varmistaa kannan säilymisen, koska luonnossa munavarkaat vievät 50 prosenttia munituista munista. Kun koiraalla on useampi naaras pariteltavana, yhdellä haudontakerralla – hävikistä huolimatta – syntyy riittävästi eläviä poikasia, jotta kanta säilyy.

Lempinaaraalla on kyky erottaa omat munansa muiden naaraiden munista, jotka se vierittää pesästä pois, jos pesässä on liikaa munia. Se tarjoilee muiden naaraiden munia myös munavarkaille kuten hyeenoille ja leijonille säilyttääkseen omat munansa pesässä. Tällä tavalla myös voimakkaat, hyvät yksilöt jatkavat sukua ja heikompien yksilöiden munat tuhoutuvat.

Strutsinpoikasella on kova työ edessään, kun kuoriutumisen aika koittaa. Se joutuu jaloillaan potkimalla ja niskallaan työntämällä rikkomaan 2 millimetrin paksuisen munankuoren. Sillä ei ole ”munahammasta”, joka muilla linnuilla on munankuoren rikkomista varten. Poikaselta menee noin 9 tuntia kuoren rikkomiseen. 24 tunnin kuluttua kuoriutumisesta se on valmis jättämään pesän ja seuraamaan vanhempiaan.

Strutsinpoikanen on hyvin varustettu syntyessään. Sillä on höyhenpeite valmiina, hyvä näkö ja eväspussi mukanaan. Kuoriutumisen viimeisinä tunteina poikasen keltuaispussi vetäytyy poikasen vatsaan, ja tällä tavalla poikasella on syntyessään vararavintoa, jolla se selviää luonnossa ensimmäiset päivänsä. Keltuaispussi on suoraan yhteydessä poikasen ruuansulatusjärjestelmään.

Luonnossa ollessaan poikaset alkavat 4–5 päivän päästä kuoriutumisestaan nyppiä maasta pieniä hiekanjyväsiä, munankuoren palasia ja aikuisten lintujen ulostetta. Strutsinpesä on usein kaukana ruoka- ja juomapaikoista; siksi on varsin käytännöllistä, että poikaset aloittavat syömisensä ravintoaineella, jota on jatkuvasti läheltä saatavissa – eli aikuisten ulosteella. Ulosteessa on paljon kuituja ja tarpeellisia bakteereja, jotka ovat välttämättömiä poikasen ruuansulatuksen käynnistymiselle sekä immuniteetin rakentamiselle. Samoin ulosteessa on suhteellisen paljon nestettä, joka sammuttaa janon. Luonnossa keltuaispussi on imeytynyt poikasen verenkiertoon 2–3 viikon kuluessa syntymästä. Tällöin poikanen on oppinut myös nokkimaan luonnosta muita ravintoaineita kuten ruohoa ja erilaisia siemeniä.

Poikaset kasvavat erittäin nopeasti. Syntymäpaino on noin 800–900 grammaa ja 10 viikon kuluttua painoa on kertynyt jo 10 kilogrammaa. Poikasen paino kasvaa huimaa vauhtia myös jatkossa. Kolmen kuukauden iässä sen paino nousee melkein puoli kilogrammaa päivässä. Tällä vauhdilla se vuoden ikäisenä painaa jo yli 100 kilogrammaa.

Luonnossa yksi poikanen kahdeksasta selviää täysikasvuiseksi. Poikaset ovat alttiita erilaisille loisille ja tulehduksille kuten keuhkotulehdukselle. Ne ovat myös helppo saalis villipedoille. Poikaset elävät vanhempiensa kanssa aina yhdeksän kuukauden ikään saakka. Saavuttaessaan tämän iän strutsi on jättänyt taakseen vaikeimman ajan ja suurella todennäköisyydellä tämän jälkeen elää hyvinkin kauan.