Etelänsirkkahaukka (Ictinia plumbea) on pieni sirkkahaukkojen sukuun kuuluva haukkalaji, joka syö pääasiassa hyönteisiä. Se elää Etelä- ja Väli-Amerikassa. Laji muistuttaa paljon samaan sukuun kuuluvaa sirkkahaukkaa.
Ma
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Liitäminen on lentämistä käyttämättä omaa voimanlähdettä. Esimerkiksi liidokki voi lentää pitkiäkin matkoja.Lentolaitteen liitäessä t...
Mi
MigraatioP
alkaaAikuisen etelänsirkkahaukan pituus on 34–37 senttimetriä, siipien kärkiväli 84–94 senttimetriä ja pyrstön pituus noin 14 senttimetriä. Se painaa keskimäärin 279 grammaa, ja naaras on hieman koirasta isompi. Haukka on pääväriltään tummanharmaa, mutta pyrstö on musta ja jalat ovat oranssit. Silmät ovat verenpunaiset. Mustat ja valkoraidalliset siivet ovat pitkät ja ulottuvat pyrstöön asti. Pää on leveä ja pyöreä. Laji muistuttaa samaan sukuun kuuluvaa sirkkahaukkaa (Ictinia mississippiensis).
Etelänsirkkahaukka elää ympäri vuoden Etelä-Amerikassa Argentiinassa, Boliviassa, Brasiliassa, Ecuadorissa, Ranskan Guayanassa, Guyanassa, Kolumbiassa, Paraguayssa, Perussa, Surinamessa, Trinidad ja Tobagossa ja Venezuelassa. Kesällä lajia tavataan myös Väli-Amerikassa Belizessä, Costa Ricassa, El Salvadorissa, Guatemalassa, Hondurasissa, Meksikossa, Nicaraguassa ja Panamassa. Yhteensä lajin elinalue on noin 13 100 000 neliökilometrin laajuinen. Etelänsirkkahaukka viihtyy kosteilla alangoilla, savanneilla, metsien reunoilla ja avoimilla laitumilla. Sitä ei tavata lainkaan tiheistä metsistä eikä 1 500 metriä korkeammalta.
Etelänsirkkahaukka on yleensä hiljainen, mutta eniten se ääntelee pesimäkaudella. Lajin kutsu on kimeä ”phee-phew”. Soidinääntä kuvaillaan usein hiljaiseksi laskevaksi sarjaksi.
Etelänsirkkahaukan ruokavaliosta yli 90 prosenttia koostuu erilaista hyönteisistä (termiitit, sudenkorennot, kovakuoriaiset, kaskaat ja muurahaiset), joita se nappaa usein suoraan lennosta. Se syö myös lepakoita, lintuja, liskoja ja käärmeitä.
Etelänsirkkahaukan pesä on pienehkö, oksista rakennettu kuppi korkean ja paljaan puun latvassa. Pesä on vuorattu lehdillä. Samaa pesää voidaan käyttää useana vuonna. Pesintä alkaa maaliskuussa. Naaras munii useimmiten yhden, joskus kaksi sinertävänvalkoista munaa, joissa on usein rusehtavia läikkiä. Munien keskimääräinen koko on 41×35 millimetriä. Kummatkin vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon. Kuoriutuneet poikaset ovat kokonaan valkoisia, lukuun ottamatta mustia silmiä. Poikaset ovat untuvikkoja yli kuukauden ikäisiksi asti. Vain noin kolmannes selviää aikuiseksi asti. Laji on todennäköisesti yksiavioinen.
