Hiekkakissa
Hietakissa eli hiekkakissa (Felis margarita) on Pohjois-Afrikan ja Etu-Aasian aavikoilla elävä pienikokoinen kissaeläin.
Hietakissan pituus on 45–57 cm ja sen häntä on noin 28–35 cm pitkä. Säkäkorkeudeltaan täysikasvuinen eläin on keskimäärin 26 cm ja se painaa 1,4–3,4 kiloa. Hietakissan turkki on vaalean hiekanvärinen, mutta selkäpuolelta turkki on muuta ruumista hieman tummempi. Lajin häntä on kärjestään musta. Hietakissan polkuanturoita peittää tiheä karva, jonka on arveltu helpottavan sen liikkumista hiekassa ja suojaavan polkuanturoita kuumalta hiekalta.Monista muista kissalajeista poiketen hietakissan kynnet ovat tylsät, sillä se käyttää niitä saaliin kaivamiseen hiekasta.
Hietakissa elää paikoin Pohjois-Afrikassa, erityisesti Algeriassa, sekä Arabian niemimaalla, Jordaniassa, Israelissa ja osassa Etelä- ja Keski-Aasiaa, kuten Iranissa, Pakistanissa ja Turkmenistanissa.
Hietakissa pyydystää jyrsijöitä, jäniksiä, lintuja, matelijoita ja selkärangattomia.
Hietakissan kiima-aika ajoittuu Pakistanissa heinä-elokuulle ja Saharassa marras-helmikuulle. Kiima-aikana uros ääntelee haukkumalla karheasti. Koska kuivassa aavikkoilmassa sen ääni kuuluu pitkälle, naaraiden on mahdollista paikallistaa urokset. Noin kahden kuukauden kuluttua parittelusta naaras synnyttää 2–4 pentua maahan kaivettuun koloon. Vastasyntyneet pennut ovat 19 cm pitkiä ja painavat noin 40 g. Pentujen turkissa on tummia raitoja ja läikkiä, jotka kuitenkin haalistuvat melko nopeasti.
Pennut kasvavat nopeasti ja niiden silmät aukeavat 12–16 päivässä. Kolmen viikon kuluessa pennut oppivat kävelemään, ja viisiviikkoisina ne jo kaivautuvat hiekkaan vaistonsa ohjaamina. Pennut itsenäistyvät emostaan noin 6–8 kuukauden ikäisinä.
