Bengalinkorppikotka (Gyps bengalensis) on äärimmäisen uhanalainen korppikotkalaji haukkojen heimosta. Se on läheistä sukua Euroopassakin asuvalle hanhikorppikotkalle.

Bengalinkorppikotka pesii kivikoissa tai puissa Pohjois- ja Keski-Intiassa, Pakistanissa ja Kaakkois-Aasiassa. Naaras munii yhden munan. Linnut voivat muodostaa löyhiä yhteiskuntia ja populaatiot ovat pääsääntöisesti paikallisia.

Kuten muutkin korppikotkat, bengalinkorppikotka on haaskaeläin. Se syö pääasiassa kuolleiden eläinten raatoja, joita se löytää savannilta tai ihmisasutuksen läheisyydestä.

Bengalinkorppikotka on tyypillinen korppikotka, sillä sillä on kalju pää, leveät siivet ja lyhyt pyrstö. Se on paljon pienempi kuin hanhikorppikotka. Bengalinkorppikotkalla on valkoinen kaularöyhelö. Aikuisen yksilön pääasiassa tummassa höyhenpeitteessä on kuitenkin valkoista selässä, peräpäässä ja siipien alapuolella. Nuoret eläimet ovat lähes kokonaan tummia.

Bengalinkorppikotkat, intiankorppikotkat ja gangesinkorppikotkat ovat vähentyneet yli 95 prosentilla runsaassa vuosikymmenessä 1990-luvun alusta Intiassa, Pakistanissa ja Nepalissa. Tämä tarkoittaa kymmeniä miljoonia kuolleita korppikotkia kymmenessä vuodessa.

Vasta 2000-luvulla tutkijat onnistuivat löytämään kuolinsyyn korppikotkille. Ne kuolivat munuaisongelmiin syötyään nautoja, joita oli hoidettu Diklofenaakki-tulehduskipulääkkeellä. Intian maanviljelijät alkoivat hoitaa nautaeläimiään ja vesipuhveleitaan diklofenaakilla 1990-luvun puolivälissä. Tämä osoittautuikin tuhoisaksi korppikotkien kanssa ja vaikka lääkkeen käyttö on sittemmin kielletty, niin korvaavan tuotteen puutteen takia sitä on käytetty myös kiellon jälkeen. Hiljattain on kuitenkin löydetty lääke nimeltä meloksikaami, joka ei aiheuta korppikotkille munuaisongelmia.

Pä