Kivikkosatakieli (Irania gutturalis) on Aasiassa esiintyvä varpuslintu. Laji on sukunsa Irania ainut edustaja.
Hyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Ma
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Mi
MigraatioW
alkaaLinnun pituus on noin 16,5 cm, siipien kärkiväli 27–30 cm ja paino keskimäärin 20–24 g. Kooltaan kivikkosatakieli on kuin satakieli. Juhlapukuinen koiras on selkäpuolelta, päälaelta ja siivistä siniharmaa, vatsa ja alaperä ovat valkoiset, rinta ja kupeet oranssit, naama musta ja kurkku sekä silmäkulmanjuova valkoiset. Naaras ja nuori lintu ovat päältä harmaanruskeita, rinnasta ja kupeilta haalean oransseja, ja kurkku on valkeahko. Lintu on arka ja liikkuu enimmäkseen maassa nopein pyrähdyksin. Se nostelee ja vääntelee pitkähköä pyrstöään. Äänet ovat saman tyyppisiä kuin satakielen äänet.
Kivikkosatakieli elää Turkissa, Irakissa, Iranissa, Afganistanissa, Tienšan-vuoristossa, sekä paikoin Kaukasuksella, Libanonissa, Syyriassa ja Jordaniassa. Sen elinympäristön ala on noin miljoona neliökilometriä ja Euroopassa elävä kanta on kooltaan 820 000–1 800 000 yksilöä. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Itä-Afrikassa, pääasiassa Keniassa ja Tansaniassa. Lajia tavataan satunnaisesti Pohjois-Euroopassa. Laji havaittiin ensimmäistä kertaa Suomessa 15.5.2021 Kemiönsaaressa.
Kivikkosatakieli asuu kuivilla, kivikkoisilla, katajaa tai mantelipuita kasvavilla pensaikkoisilla rinteillä, rotkoissa ja laaksoissa noin kahden kilometrin korkeudelle saakka. Talvehtimisalueilla se viihtyy erilaisissa pensaikoissa, tiheiköissä ja korkeassa ruohokasvillisuudessa.
Kivikkosatakielen ravintoa ovat hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat, syksyllä myös marjat.
Pesä on matalalla, 15–125 cm maan pinnan yläpuolella, pensaassa tai pienessä puussa. Naaras munii tavallisesti neljä tai viisi munaa, joita se hautoo 13 päivää. Naaras lämmittää ja ruokkii poikasia ensimmäiset viisi tai kuusi elinpäivää, jonka jälkeen myös koiras osallistuu poikasten ruokkimiseen. Poikaset lähtevät pesästä noin 12 päivää vanhoina ja oppivat lentämään 16–18 päivän ikäisinä. Emot ruokkivat ja hoitavat niitä, kunnes ne itsenäistyvät 25–30 päivää vanhoina.
