Pohjanukonkorento (Aeshna caerulea) on ukonkorentoihin kuuluva sudenkorento, jonka takaruumiissa on kirkkaan sinisiä kirjailuja.
Pohjanukonkorennon keskiruumiissa on kapeat sivujuovat, joista etummainen tekee miltei suorakulmaisen mutkan. Aikuisella koiraalla sivujuovat ja takaruumis ovat erityisen heleän siniset, mikä on lajin merkittävä tuntomerkki. Naaraalla puolestaan on kellertävä tai koirasmaisen sininen kuviointi. Korennon takaruumiissa ei ole keltaista tai vihreää väriä kuten muilla ukonkorennoilla. Muutoin pohjanukonkorennon ulkonäkö on paljolti muiden ukonkorentojen kaltainen.
Lajin koiraan väritys vaihtelee lämpötilan mukaan. Alle 16 °C:n lämpötilassa sininen väri takaruumiissa ja silmissä muuttuu ruskeanharmaaksi. Korento sinistyy uudelleen, kun lämpötila nousee. Värin vaihtaminen johtuu siitä, että harmaa on parempi suojaväri saalistajia vastaan ja todennäköisesti myös siitä, että se imee paremmin lämpöä.
Pohjanukonkorennon takaruumis on 40–49 mm pitkä ja takasiipi 34–43 mm pitkä.
Lajia tavataan lähinnä Euraasian pohjoisissa osissa Skandinaviasta Tyynellemerelle. Laji elää jääkauden jälkeisenä reliktinä myös Skotlannissa, Kaukasuksella, Alpeilla ja muilla Keski-Euroopan vuoristoilla. Suomessa pohjanukonkorento on hyvin harvinainen, mutta pohjoisessa yleisempi ja Lapin yleisin sudenkorentolaji. Laji on Suomessa taantunut ja nykyisin monessa paikassa hävinnyt soiden ojituksen takia.
Pohjanukonkorennon elinympäristöä ovat erilaiset suot ja pohjoisessa myös metsäjärvet, tundra-alueet ja muut ympäristöt. Lajia esiintyy etenkin rimpisillä ja pienilampisilla soilla.
Lajin lentoaika ajoittuu kesäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Päälentoaika on heinäkuun alkupuolelta elokuun puoliväliin.
Pohjanukonkorento on muihin ukonkorentolajeihin nähden huono lentäjä. Korennon lento on katkonaista, ja se laskeutuu toistuvasti puunrungoille, kiville tai maahan lepäämään. Se saattaa laskeutua myös kelluvan vesikasvin päälle, mitä muut ukonkorennot eivät tee.
