Sinisilmäkiitäjä,, Silmäkiitäjä,
Sinisilmäkiitäjä, aikaisemmalta nimeltään silmäkiitäjä, (Smerinthus ocellata) on keskikokoinen kiitäjäperhoslaji. Se on yleinen eteläisessä Suomessa ja sitä voi tavata aina Oulun korkeudelle asti. Perhonen on saanut nimensä takasiipien näyttävien, sinisten silmätäplien vuoksi.
Kiitäjille tyypilliseen tapaan silmäkiitäjän molemmat sukupuolet ovat samannäköiset, mutta naaraat ovat hieman koiraita kookkaampia. Etusiivet ovat pohjaväriltään ruskeanharmaat ja niissä on tummanruskeaa kuviointia. Värityksen sävy vaihtelee yksilöittäin. Sisempi poikkijuova tekee mutkan siiven ulkoreunaa kohti ja siiven kärjessä on vaalea juova. Takasiivet ovat kellertävät ja tyvestään punaiset. Siiven keskellä on suuri, sininen, mustareunainen silmätäplä. Lepäävän perhosen takasiipien etureuna ulottuu hieman etusiiven etureunan etupuolelle rikkoen perhosen hahmon vaikeammin hahmotettavaksi. Lepäävän perhosen takaruumis on taivutettuna ylöspäin, mikä rikkoo hahmoa myös tehokkaasti. Ruumis on tukeva ja väriltään harmaa. Keskiruumiin selkäpuoli on leveälti tummanruskea. Siipiväli on koiraalla 67–83 mm ja naaraalla 76–95 mm jolloin naaraat ovat selvästi koiraita kookkaampia.
Toukka on väriltään vihreä, hivenen sinertävänsävyinen ja kauttaaltaan vaaleiden nystyjen peittämä. Sen kyljillä on vaaleita vinojuovia ja peräpäässä on turkoosinsininen piikki. Täysikokoinen toukka on 60–80 mm pitkä.
Levinneisyydeltään eurooppalainen, yleinen laji. Levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Etelä-Skandinaviaan, Iraniin ja Altaivuorille. Espanjassa ja Portugalissa lajia tavataan vain paikoittain etelässä. Suomessa silmäkiitäjää tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa. Aikuiset perhoset lentävät öisin yhtenä sukupolvena toukokuun lopulta heinäkuun lopulle.
Silmäkiitäjä on lehtimetsien laji, jota tavataan pajuja kasvavilla paikoilla. Se viihtyy myös puistoissa ja puutarhoissa. Päivisin perhoset lepäävät lehvästön joukossa etusiipien erinomaisen suojavärin ja erikoisen lepoasennon turvin. Häirittynä perhonen levittää nopeasti etusiipensä ja paljastaa näin takasiipien silmätäplät. Tarvittaessa eläin pudottautuu maahan. Perhonen aktivoituu auringonlaskun jälkeen ja lentää pääasiassa iltayöstä. Lajilla ei ole vaellustaipumusta. Aikuisen yksilön suuosat ovat surkastuneet, eikä se käy lainkaan kukilla, mutta etenkin koiraat lentävät valolle. Aikuinen perhonen elää vain kolmesta viiteen vuorokautta.
Parittelu alkaa yöllä jatkuu seuraavaan iltaan saakka. Koiras roikkuu koko ajan naaraan peräpäästä pää alaspäin. Parittelun päätyttyä naaras aloittaa munimisen heti ja munii 150–200 munaa yksittäin tai pareittain ravintokasvien lehdille. Naaras kuolee heti saatuaan munimisen päätökseen muutamaa yötä myöhemmin. Munat kuoriutuvat parin viikon kuluttua ja pienet toukat elävät melko liikkumattomina oksilla. Toukka on aktiivinen öisin ja syö usein lähes kaikki lehdet siltä oksalta, jolla se oleskelee. Päivät se lepää sfinksiä muistuttavassa asennossa lehtien alapuolella. Toukka on täysikasvuinen elokuun loppupuolella, jolloin se kaivautuu maahan ja koteloituu. Laji talvehtii kotelona muutaman senttimetrin syvyydessä maan alla. Joinakin vuosina loiset voivat hävittää huomattavan suuren osan toukista.
