Tiibetinhanhi (Anser indicus) on aasialainen hanhilaji, joka on yleinen puistolintu. Sen vanha suomenkielinen nimi oli intianhanhi. Lajin kuvaili tieteelle ja nimesi John Latham vuonna 1790.
Pä
PäiväeläimetKa
KasvinsyöjäGr
GraminivoreGr
GranivorePu
PuolivesieläimetVe
VesilinnutEs
Esiyksilölliset eläimetLa
LaiduneläimetZo
ZoochoryRe
ReviiriSe
SeurakuntaOv
OvipaarinenYk
Yksiavioiset eläimetSo
Sosiaaliset eläimetPa
ParveiluSi
SiirtomaaDo
DominanssihierarkiaMi
MigraatioB
alkaaMa
MatkailijatLinnun pituus on 71–76 cm, siipien kärkiväli 140–160 cm ja paino 2–3 kg. Vartalo on vaaleanharmaa. Valkoisessa pään takaosassa on kaksi mustaa raitaa. Nokka on keltainen ja siinä on musta kärki. Jalat ovat keltaiset.
Tiibetinhanhi on keskiaasialainen laji, jonka pesimäalue ulottuu Kaakkois-Venäjältä Tiibetiin, Mongoliaan, Länsi-Kiinaan ja etelässä Himalajalle. Se on muuttolintu, joka muuttomatkallaan ylittää Himalajan yli 9 kilometrin korkeudessa, ja talvehtii Pohjois-Intiassa ja Myanmarissa. Maailman luonnonvarainen populaatio on kooltaan 52 000–60 000 yksilöä. Puistolintuna lajia on tarhattu Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa jo satoja vuosia. Puistoista karanneita yksilöitä on tavattu myös Suomessa vähintään 50 kertaa. Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa pesintä todettiin Kemijärvellä, lakkautetun sellutehtaan jätevesijärvellä 14. kesäkuuta 2008; laji on viettänyt paikalla kesien sulkasatoajat vuodesta 2001 alkaen jopa 25 yksilön (7. elokuuta 2005) voimin. Muualla Euroopassa laji on tavattu pesivänä Isossa-Britanniassa, Alankomaissa, Norjassa ja Ruotsissa, ja sen otaksutaan olevan kotiutumassa eurooppalaiseen luontoon.
Luontaisella esiintymisalueellaan tiibetinhanhi pesii korkealla vuoristojärvillä.
Tiibetinhanhen pääravintoa ovat vihreät kasvit, mutta syö myös nilviäisiä ja muita maassa eläviä selkärangattomia.
Pesä on maassa, mielellään pienessä saaressa. Valkoisia munia on 4–6, ja naaras hautoo niitä noin neljä viikkoa. Laji saavuttaa sukukypsyyden noin 3-vuotiaana.
