Hopealohi (Oncorhynchus kisutch) on yksi tyynenmerenlohien suvun kalalajeista.
Meressä eläessään hopealohella on tummansininen selkä ja hopeaväriset kyljet. Kutuvaiheessa alaleuka ja hampaat koukkuuntuvat. Kyljet muuttuvat kirkkaan punaisiksi, pää sinertävän vihreäksi, vatsa tummuu ja selkään ilmestyy tummia täpliä. Lisääntymiskykyisten hopealohien vatsat sävyttyvät vaalean- tai ruusunpunaisiksi ja koiraiden selät saartavat hieman kaartua. Kutuvalmiiden aikuisten väritys on kirkkaanpunainen ja selkä tumma. Naaraat saattavat olla koiraita tummempia. Sekä naaraiden että koiraiden yläleuka koukkuuntuu. Aikuinen hopealohi on keskimäärin 71 cm pitkä ja painaa 5 kiloa, suurimmillaan 16 kiloa.
Hopealohta esiintyy luontaisesti Tyynenmeren pohjoisosissa Hokkaidossa, Venäjän Tyynenmeren rannikolla, Beringinmerellä sekä Pohjois-Amerikan länsirannikolla Alaskasta Kalifornian Montereynlahteen. Hopealohta on istutettu Pohjois-Amerikassa Suuriin järviin sekä useisiin muihin järviin Yhdysvalloissa.
Neuvostoliitossa hopealohta istutettiin 1970-luvulla muun muassa Itämereen, ja sitä saatiin usein myös Suomesta, joitakin vielä 1980-luvulla. Laji ei kuitenkaan vakiintunut. Hopealohen kotiutusistutukset ovat olleet tuloksellisia vain Ranskan pohjoisrannikolla ja Chilessä.
Mätimunat kuoriutuvat kutupesässä talvella tai alkukeväällä 6–7 viikkoa kudun jälkeen. Kuoriutuneet poikaset jäävät lähes liikkumattomina kutupesään 1–2 viikoksi, jona aikana ne saavat ravintonsa ruskuaispussista. Nuori hopealohi viettää 1–2 vuotta kotipurossaan ennen kehittymistään smoltiksi. Smoltit ovat tyypillisesti 10–15 cm:n pituisia ja hopeasuomuisia. Ne vaeltavat mereen maaliskuun loppupuolen ja heinäkuun välisenä aikana. Hopealohi elää meressä 1–3 vuotta, jonka jälkeen se palaa makeaan veteen kutemaan. Arvostetut jack-koiraat palaavat kutemaan kaksivuotiaina. Kutevilla koirailla on voimakkaasti koukkuuntunut nokka ja suuret hampaat.
