Pantteri-ilves, Espanjanilves
Iberianilves eli pantteri-ilves eli espanjanilves (Lynx pardinus) on kissaeläinlaji, joka elää vain Espanjan ja Portugalin alueilla. Sen levinneisyysalue ulottui aiemmin Ranskan eteläosiin saakka, mutta sitä tavataan 2000-luvulla vain kolmella toisistaan eristyneellä alueella. Iberianilveksen kanta romahti 1960-luvun alun jälkeen, kun sen tärkeimmän saaliseläimen kaniinin määrä oli laskenut eläintautien takia. Iberianilves suojeltiin 1994, ja osana suojelutoimia sitä on kasvatettu Espanjassa ja Portugalissa tarhoilla, joista sitä on myös 2000-luvulla siirretty takaisin luontoon.
Iberianilves on selvästi pienempi kuin toinen eurooppalainen ilveslaji, ilves. Iberianilves on myös muita ilveksiä täplikkäämpi, ja sen on parta tuuheampi ja pidempi kuin esimerkiksi ilveksellä. Iberianilves on yksineläjä, joka liikkuu pääosin hämärän ja pimeän aikaan. Naaraiden kiima on yleensä joulu-helmikuussa, ja naaras synnyttää tavallisesti maalis-huhtikuussa 2–4 poikasta. Kaniini on iberianilveksen selvästi tärkein saaliseläin, mutta se pyydystää tarvittaessa myös muita eläimiä.
Iberianilves on keskikokoinen kissalaji. Urosten keskikorkeus on 46 senttimetriä ja naaraiden 42 senttimetriä. Pituus hännän kanssa ylittää vain harvoin metrin. Koiraat eivät yleensä paina yli 14,5 kilogrammaa, ja naaraat painavat noin 10,5 kilogrammaa. Laji on selvästi pienempi kuin toinen eurooppalainen ilveslaji, ilves. Se on samankokoinen kuin amerikkalaiset kanadanilves ja punailves.
Iberianilveksen turkin pohjaväri on kellertävän punainen tai kellanruskea, vatsapuoli on valkoinen. Turkki on muita ilveslajeja täplikkäämpi. Turkissa on kolme erilaista kuviointityyppiä. Ensimmäisessä tyypissä on paljon pieniä täpliä ympäri koko kehoa ja toisessa suurempia täpliä selvästi harvemmassa. Jälkimmäisessä tapauksessa täplät ovat usein myös linjassa. Lisäksi on yhdistelmätyyppi, jossa kuviointi ja täplien koko on monimuotoisempi. Jokaisen yksilön kuviointi on kuitenkin ainutlaatuinen, joten kuviointia voi käyttää yksilöiden tunnistamiseen.
Ilveksille tyypillisesti iberianilveksen pää on pieni, raajat pitkät ja lyhyen hännän kärki musta. Iberianilveksillä on myös tupsu korvien kärjessä sekä partamaista karvoitusta. Parta on tuuhea ja selvästi pidempi kuin ilveksellä ja punailveksellä. Se on pääosin valkoinen, mutta partakarvojen kärjet ovat mustat.
Iberianilvestä tavataan vain kolmella toisistaan eristyneellä alueella Espanjassa ja Portugalissa. Espanjan toinen populaatio elää Sierra Morenan vuoristossa ja toinen Doñanan alueella. Portugaliin lajia on 2000-luvulla palautettu Vale do Guadianaan. Iberianilvestä tavattiin vielä 1800-luvun alussa isossa osassa Pyreneiden niemimaata aina Ranskan eteläosiin asti.
Iberianilves elää macchia-kasvillisuudessa, jossa on runsaasti kaniineja sekä tarpeeksi sopivia pesäkoloja. Se välttelee maatiloja ja muita avoimia alueita.
Kaniini on selvästi iberianilveksen merkittävin saalislaji, ja kaikissa tutkimuksissa vähintään 70 prosenttia iberianilvesten käyttämästä ravinnosta on ollut kaniineja. Jos kaniineja ei ole tarpeeksi saatavilla, iberianilvekset vaihtavat asuinpaikkaa. Iberianilves käyttää ravinnokseen myös punapyitä, iberianrusakkoja ja tammihiiriä. Etenkin kun kaniinien kannat ajoittain romahtavat esimerkiksi virustautien takia, saattaa iberianilves saalistaa myös nuoria villisikoja, saksanhirviä, kuusipeuroja ja villilampaita. Suuren saaliseläimen iberianilves saattaa piilottaa peittämällä sen maa-aineksella tai lehdillä syödäkseen ruhon myöhemmin.
Iberianilves on yksineläjä, joka liikkuu pääosin hämärän ja pimeän aikana. Yöllä tai hämärässä liikkuminen on erityisen yleistä kesäisin, kun taas talvisin ne saattavat liikua myös päiväsaikaan. Yleisesti ottaen iberianilvesten liikkuminen riippuu niiden pääasiallisten saaliseläinten eli kaniinien aktiivisuudesta. Yksinelämisen poikkeuksia ovat emot poikasineen sekä lisääntymässä olevat uroksen ja naaraan parit. Reviirin laajuus on 250–2100 hehtaaria, ja uroksilla on keskimäärin suurempi reviiri kuin naarailla. Reviirin kokoon vaikuttaa elinpiirin laatu ja erityisesti kaniinien saatavuus. Pienimmillä reviireillä kaniineja on runsaasti. Urosten reviiri saattaa olla päällekkäinen useampien naaraiden reviirien kanssa. Reviirinsä iberianilvekset merkitsevät hajumerkein virtsalla tai ulosteella.
Naaraiden kiima on yleensä joulu-helmikuussa. Koiras seuraa kiima-aikana naarasta 48–72 tuntia, joiden aikana tapahtuu myös yhdyntä. Koiras pyrkii tuona aikana myös ajaamaan kaikki kilpailevat yksilöt pois reviiriltä. Tiineys kestää 63–65 päivää, ja naaras synnyttää tavallisesti maaliskuun puolenvälin ja huhtikuun ensimmäisen viikon välisenä aikana 2–4 poikasta. Naaras synnyttää suojaiseseen paikkaan. Poikaset ovat syntyessään avuttomia, ja niiden silmät aukenevat 12–15 päivän ikäisenä.
Poikaset lähtevät pesäkolosta kahden kuukauden ikäisenä ja alkavat seurata naarasta sen reviirillä. Poikaset alkavat myös syödä enemmän lihaa, ja 15 päivän kuluttua ne myös harjoittelevat metsästämistä. Vieroittaminen tapahtuu kuitenkin vasta, kun poikaset ovat 3,5 kuukautta vanhoja. Seitsemän kuukauden ikäisenä poikaset alkavat kulkea emonsa reviirillä itsenäisesti, ja oman reviirinsä ne etsivät 12–24 kuukauden ikäisenä. Nuoret urokset ja naaraat eivät yleensä ala lisääntymään ennen oman reviirinsä löytämistä.
