Punahirvi, Isokauris
Saksanhirvi eli punahirvi eli isokauris (Cervus elaphus) on hirvieläinten heimoon ja jalohirvien alaheimoon kuuluva sorkkaeläinlaji, jota tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se on ainoa Euroopassa luontaisesti esiintynyt jalohirvilaji. Lajia on aiemmin ollut istutettuna Suomessakin, mutta viimeiset suomalaiset yksilöt kuolivat 1970-luvulla. Saksanhirvi on kooltaan Euroopan hirvieläimistä hirven jälkeen suurin. Saksanhirviä on 18 eri alalajia, joista pohjoisamerikkalaista vapitia pidetään toisinaan omana lajinaan. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että saksanhirven suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin isokauris. Kielitoimiston sanakirja, jota ylläpitää Kotimaisten kielten keskus, pitää saksanhirveä vanhentuneena ja suosittelee käyttämään nimeä isokauris.
Hä
HämäräKa
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Fo
FolivoreGr
GraminivoreKu
Kursorinen eläinMa
MaanpäällinenEs
Esiyksilölliset eläimetLa
Laiduntavat eläimetRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Vi
ViviparousPo
PolygynyPa
PaimentaminenLauma merkitsee isoa joukkoa eläimiä. Sana liitetään useimmiten nisäkkäisiin, kun taas esimerkiksi suurta lintu- tai kalajoukkoa kutsutaan pa...
So
Sosiaaliset eläimetDo
DominanssihierarkiaKo
Korkeussuuntainen muuttajaR
alkaaVe
Vetovoiman taitoSaksanhirvi on kookas, mutta kuitenkin hirveä selvästi pienempi hirvieläin. Sen säkäkorkeus on noin 120–150 cm ja ruumiin pituus 1,7–2,6 metriä. Häntä on noin 15 cm pitkä. Urokset painavat 100–255 kg ja naaraat 80–120 kg. Saksanhirven turkki on kesällä sileä ja punertavanruskea, talvella taas pitkäkarvaisempi ja karheampi sekä väriltään harmaanruskea. Vatsapuoli on tummempi kuin muu vartalo, ja peräpeili on vaalean kellertävä.
Kiiman ajaksi uroksille kasvaa lyhyt harjas. Vanhan uroksen sarvet ovat huomattavan pitkät ja monihaaraiset. Sarvet alkavat kasvaa vuosittain helmi-maaliskuussa, ja niistä irtoaa nahka heinä-elokuussa. Ne putoavat seuraavan vuoden helmi-huhtikuussa, jolloin uudet alkavat heti kasvaa tilalle.
Vasat ovat vaaleanruskeita ja niissä on valkoisia pilkkuja. Ne painavat syntyessään noin 10 kilogrammaa.
Saksanhirvi suosii elinympäristönään avoimia ja puistomaisia metsiä, joiden lähellä on soita, järvenrantoja ja peltoja. Runsaimmin sitä tavataan vuoristojen lehti- ja sekametsissä. Laji elää luonnonvaraisena suuressa osassa Eurooppaa, Turkista Skotlantiin ja Espanjasta Baltian maihin ja Venäjälle. Pohjoismaissa lajia tavataan Tanskassa ja Norjan ja Ruotsin eteläosissa. Saksanhirviä elää myös Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Pohjois-Amerikassa elävä vapiti luokitellaan joskus saksanhirven alalajiksi, joskus omaksi lajikseen. Saksanhirven alkuperäinen elinalue Euroopassa on supistunut, ja kanta on hajonnut erillisiksi populaatioiksi. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee lajin edelleen elinvoimaiseksi.
Saksanhirviä on keskiajalta lähtien istutettu metsästyspuistoihin luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Sitä tavataan siirrettynä Euroopankin ulkopuolella Argentiinassa, Chilessä, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Uudessa-Seelanissa tämä vieraslaji on runsastunut niin paljon, että niitä on täytynyt hävittää järjestelmällisesti. Saksanhirvi onkin luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Saksanhirviä on esiintynyt istutettuna myös lounaisimmassa Suomessa. Laji tuotiin riistaeläimeksi Ahvenanmaalle ja Ruissaloon jo 1400–1500-luvulla. Ruissalon viimeiset yhdeksän yksilöä poistettiin saarelta vuonna 1599, ja Ahvenanmaan kanta hävisi 1600-luvun alussa. Lajia ei ole kannattanut istuttaa Suomeen laajemmalti, koska talvet ovat liian lumisia ja kylmiä keskieurooppalaiseen ilmastoon sopeutuneelle lajille. Saksanhirvi on kuitenkin edelleen Ahvenanmaan vaakunaeläin.
Saksanhirvi on liikkeellä enimmäkseen yöllä. Se pysyttelee päiväsaikaan piilossa pensaikossa tai kaislikossa ja lähtee liikkeelle usein vasta keskiyöllä ja uudelleen aamunkoitteessa. Saksanhirvi on kestävä juoksija ja taitava uimari sekä hyppijä. Se kykenee laukkaamaan lyhyitä matkoja nopeasti. Se ottaa mielellään mutakylpyjä kaivamassaan rypykuopassa mutta varsinkaan urokset eivät mielellään liiku sateella. Saksanhirvet elävät laumoissa, joissa kussakin on vasoja lukuun ottamatta vain joko uroksia tai naaraita, mutta vanhat urokset voivat elää myös yksinään tai pareittain.
Saksanhirven tunnetuin ääni on uroksen kiima-aikana päästämä matalan kumea, törähtelevä ja kilometrien päähän kuuluva mylvintä.
Saksanhirvi syö kesällä vihreitä kasvinosia, kuten heiniä, ruohoja, versoja, puunlehtiä ja -silmuja, marjoja, hedelmiä ja tammen- ja pyökinterhoja sekä sieniä. Se vierailee myös viljapelloilla, ja talvella se hyödyntää varpuja ja erityisesti havupuiden kuorta. Matala lumi ei saksanhirveä estä etsimästä ravintoa maasta, mutta syvä lumi ajaa sen syömään mm. kuusen ja pajun pehmeitä osia.
Saksanhirvi muokkaa elinympäristönsä kasvillisuutta voimakkaasti. Elinalueen puiden alaosissa ei ole lainkaan oksia. Saksanhirven puiden oksiin ja kuoreen jättämät syöntijäljet ovat samankaltaisia kuin hirvellä, mutta hieman pienempiä. Laji vierailee usein pelloilla ja nostaa maasta esiin pieniä juureksia. Se syö kustakin juureksesta vain pienen palan, jolloin koko kasvi kuolee ja viljelijälle aiheutuvat vahingot voivat olla suuret.
Saksanhirven kiima-aika on syksyllä, Euroopassa yleensä elokuun lopusta lokakuun alkuun. Kesän ajan koossa olleet laumat hajaantuvat ja urokset alkavat kerätä itselleen mahdollisimman suurta haaremia, jota ne puolustavat muita uroksia vastaan. Urokset kuuluttavat reviiriensä rajoja mylvimällä, ja tarvittaessa ne selvittävät arvoasemansa puskuotteluissa. Naaraan tiineys kestää 7,5–8,5 kuukautta. Se synnyttää kerrallaan yhden poikasen, joka syntyy touko-kesäkuussa. Emo vieroittaa vasan puolivuotiaana, mutta vasta vuoden ikäisenä se tulee toimeen täysin itsenäisesti. Nuoret naaraat voivat pysytellä emonsa seurassa jopa kolmevuotiaiksi asti.
Saksanhirvi saavuttaa sukukypsyyden yleensä vasta kaksivuotiaana. Aikuistumisnopeuteen vaikuttaa kuitenkin paljon se, millaisissa sääoloissa vasa on syntynyt. Vanhin tunnettu saksanhirvi eli vankeudessa 31-vuotiaaksi.
