Atlaksenvihertikka (Picus vaillantii) on keskikokoinen luoteisafrikkalainen tikkalintu. Lajin nimesi Alfred Malherbe 1847 ranskalaisen François Le Vaillantin kunniaksi.
Linnun pituus on 30–32 cm, siipien kärkiväli 41–43 cm ja paino noin 150–170 grammaa. Sen höyhenpuku on yläpuolelta tummanvihreä ja alapuolelta kellanvihreä, yläperä on keltainen. Uloimmat käsisulat ovat mustavalkeat. Koiraalla on karmiininpunainen päälaki, naaraalla se on harmaa tai musta. Äänet muistuttavat vihertikan ääniä. Pärryttää harvoin. Laji muistuttaa suuresti vihertikan alalajia sharpei, ja monet tutkijat luokittelevat sen vihertikan (P. viridis) alalajiksi.
Atlaksenvihertikka elää Luoteis-Afrikassa Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa 100 000–1 000 000 neliökilometrin alueella, lähinnä Atlasvuoristossa. Lajin kanta on elinvoimainen. Se on ilmeisesti paikkalintu.
Atlaksenvihertikan elinaluetta ovat vuoristometsät, aina kahden kilometrin korkeuteen saakka.
Atlaksenvihertikka syö pääasiassa muurahaisia, mutta se käyttää ravinnokseen myös lahopuissa eläviä muita hyönteisiä ja niiden toukkia.
Laji pesii huhti-kesäkuussa. Se kovertaa syvyydeltään 40–50 cm pesäkolon puuhun. Munia on 4-8 kappaletta, tavallisimmin niitä on kuudesta seitsemään.
