Harmaapäätikka (Picus canus), jota aiemmin kutsuttiin harmaatikaksi, on Euraasiassa laajalla alueella esiintyvä harmaapäinen tikkalaji.
Ma
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Reviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Ei
Ei siirtolainenG
alkaaHarmaapäätikan selkäpuoli on harmahtavanvihreä, vatsapuoli vaaleanharmaa ja niska keltainen. Pää on harmaa, ja sen sivuilla sijaitsevat mustat ”viikset”. Koiraan otsa on punainen. Harmaapäätikan pituus on täysikasvuisena noin 27–32 cm ja paino 130–180 grammaa. Sen ääni on pehmeä ”kjyk”. Laulu on tyypillinen, loppua kohden laskeva vihellyssarja ”kjyy-kjy-kjy-kjy-kjy” (ohje), jota on helppo matkia viheltämällä. Soidinaikaan harmaapäätikka onkin helppo houkutella näkösälle matkimalla. Laji rummuttaa puuta kuten muutkin tikat. Omalaatuinen rääkynä muistuttaa hieman käpytikan vastaavaa ääntä.
Harmaapäätikka lentää tikkamaisesti syvään aaltoillen, ja siivistä voi kuulua kumiseva ääni. Se tarkkailee ihmistä puun rungon takaa, jolloin usein vain sen toinen silmä näkyy.
Vanhin suomalainen rengastettu harmaapäätikka on ollut viisi vuotta, kahdeksan kuukautta ja kuusi päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut unkarilainen seitsemän vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen yksilö.
Harmaapäätikka on levinnyt laajalle Euraasiassa: sen levinneisyysalue ulottuu Ranskasta Japaniin. Suomi on sen levinneisyysalueen pohjoisreunalla. Se on maassa harvalukuinen, etenkin etelän lehtometsien ja suuria haapoja kasvavien metsien laji, mutta pesimähavaintoja on Pohjois-Suomea myöten. Suomen parimäärä on noin 3 000–4 000. Harmaapäätikka on vähentynyt suuressa osassa Eurooppaa. Euroopan populaation kooksi arvioidaan 360 000–640 000 yksilöä.
Harmaapäätikka on pääasiassa paikkalintu. Nuoret linnut voivat vaellella syksyisin joitakin kymmeniä, joskus satoja kilometrejä.
Harmaapäätikka elää pääasiassa lehti- ja sekametsissä, etenkin jalopuupuistikoissa ja haavikoissa. Se voi kuitenkin pesiä myös vanhoissa kalliomänniköissä. Saaristossa lajia tavataan usein vanhoissa laidunmetsissä, joissa on runsaasti huonokuntoisia lehtipuita. Talvisin se käy lintulaudoilla syömässä rasvaa. Syysvaelluksella harmaapäätikkoja voidaan tavata myös kaupungeissa.
Harmaapäätikan pääasiallista ravintoa ovat muurahaiset. Kesällä laji syö myös hyönteisiä ja niiden toukkia. Syksyllä harmaapäätikka syö myös pihlajanmarjoja, talvella lisäksi siemeniä. Se voi käydä ruokintapaikalla, varsinkin jos talia on tarjolla.
Harmaapäätikka hakkaa kolon lahoon lehtipuuhun, noin viiden metrin korkeuteen. Laji voi pesiä vanhassakin kolossa. Se munii toukokuun alussa viidestä kymmeneen munaa ja molemmat vanhemmat hautovat yhteensä 15–17 päivää. Poikaset ovat lentokypsiä neliviikkoisina.
