Vihertikan höyhenpeite on pääosin vihreä. Se on selkäpuolelta tummempi, silmien ympäristö on musta ja päälaki on punainen. Koiraalla on punaista mustan viiksijuovan keskellä. Nokka ja jalat ovat harmaat. Täysikasvuisen vihertikan pituus on 30–35 senttimetriä, siipien kärkiväli 45–51 senttiä ja paino noin 200 grammaa.
Vihertikka muistuttaa suuresti harmaapäätikkaa, joka on hieman pienempikokoinen. Harmaapäätikalla on vähemmän mustaa silmien ympäristössä, ja ainoastaan koiraalla on päässä punaista, otsassa. Vihertikan päästä puuttuu puolestaan harmaapäätikalle tyypillinen harmaa väri.
Euroopan vanhin rengastettu vihertikka on ollut brittiläinen 15 vuoden ja kahden kuukauden ikäinen yksilö.
Vihertikkaa tavataan pääosassa Eurooppaa ja osassa läntistä Aasiaa. Sen pesimäalue ulottuu Ranskasta ja Britanniasta Kaukasiaan ja Keski-Venäjälle. Yli puolet sen populaatiosta epäillään esiintyvän Saksassa ja Ranskassa. Maailman populaation kooksi arvioidaan 920 000 – 2,9 miljoonaa yksilöä.
Vaikka vihertikka pesii sekä Ruotsissa että Virossa, Suomessa se on erittäin harvinainen harhailija, ja se on tavattu täällä vain kahdeksan kertaa. Vihertikan tiedetään olevan paikkauskollinen laji ja välttelevän laajojen aukeiden paikkojen ylittämistä, joten Itämeri lahtineen estää tehokkaasti lajin leviämisen Suomeen. Suurin osa Suomessa vihertikkoina ilmoitetuista linnuista paljastuu myöhemmin harmaapäätikoiksi.
Ruotsissa vihertikkoja arvioidaan pesivän 10 000–18 000 paria. Virossa laji on harvinainen, ja sitä arvioidaan siellä pesivän vain 50–100 paria. Sekä Ruotsin että Viron vihertikkakannat ovat taantuneet viime vuosikymmeninä.
Vihertikan tyypillistä elinympäristöä ovat harvahkot metsät. Lajia tavataan myös talousmetsissä, kunhan niissä on riittävästi vanhoja puita.
Vihertikan pääasiallista ravintoa ovat muurahaiset mutta se syö kaikkia puissa eläviä hyönteisiä. Vihertikka viihtyy myös talviruokintapaikoilla.
Vihertikka hakkaa oman pesäkolonsa yleensä lehtipuuhun ja munii sinne viidestä seitsemään munaa huhti–toukokuussa. Haudonta-aika on 15–17 päivää, molemmat emot hautovat. Samoin ne yhdessä hoitavat poikasiaan, jotka lähtevät pesästä lentokykyisinä 3–4 viikon iässä.
