Kilimanjaro
0 lajit
Kilimanjaro on vuori Koillis-Tansaniassa Kenian rajan tuntumassa. Sen korkein huippu on 5 895 metriä ja se on Afrikan korkein vuori. Kilimanjaro koostuu kolmesta tulivuoresta, joista vain yhdellä on enää vulkaanista toimintaa. Loivalle vuorelle on suhteellisen helppo kiivetä, ja se onkin suosittu kiipeilykohde.
Ilmasto
Kilimanjarolla on kaksi sadekautta, keväällä ja talvella. Kaakkoinen pasaatituuli tuo maalis–toukokuussa runsaasti sadetta etenkin vuorten etelärinteille, joiden kasvillisuus on siksi vehreämpää kuin pohjoisrinteiden. Touko–lokakuun ajan vuorille puhaltaa kuiva koillistuuli, joka estää vuorten etelärinteillä etelän monsuunisateita yleensä nousemasta 3 000 metrin yläpuolelle. Marras–helmikuussa vuorilla puhaltaa koillinen monsuunituuli, joka tuo jonkin verran sateita pohjoisrinteille.
Luonto ja ympäristö
Kilimanjaron rinteet voidaan jakaa viiteen vyöhykkeeseen. Alimmilla osilla 800–1 200 metrin korkeudessa on alun perin ollut savanniluontoa, mutta se on korvautunut asutuksella ja viljelyksellä. Ilmasto on kuuma ja trooppinen, ja sadekausi ja kuiva kausi vaihtelevat vuoden aikana. Vuoristometsävyöhyke sijaitsee 1 900–2 900 metrin välissä. Se on tiheää ja runsaskasvuista metsää. Päivisin lämpötila on 18–24 astetta, ja etelärinteillä sataa peräti 2 000 millimetriä vuodessa. Kanervanummi sijaitsee 2 900–4 000 metrin korkeudessa. Vyöhyke on matalakasvuista pensas- ja nummimaata. Päivälämpötila on 10–18 astetta, ja öisin on usein pakkasta. Sadetta saadaan 500–1 300 millimetriä vuodessa. Paljakka on 4 000–5 000 metrin korkeudessa. Se on vähäkasvista tai kasvitonta autiomaata, jossa päivälämpötila on päivisin alle 10 astetta ja yöllä aina pakkasen puolella. Sadetta tulee 250 millimetriä vuodessa vetenä tai lumena. Huippuvyöhykkeellä viiden kilometrin yläpuolella on laavakivikkoa ja tuhkaa, kaikkein ylimpänä paikoin jäätiköitä. Päivisin lämpötila on hiukan nollan yläpuolella, öisin pakkanen voi olla kireääkin. Hyvin harvat sateet tulevat Kilimanjaron huipulla lumena.
Kilimanjaron korkeimman huipun Kibon jäätikkö on runsaan neliökilometrin laajuinen. Sen vanhimmat kerrokset muodostuivat 11 700 vuotta sitten. Vuoren jääpeitteestä on kadonnut 82 prosenttia vuoden 1912 jälkeen, ja sulaminen jatkuu yhä. Sulamisvesien sekä metsien vähenemisestä seurannut jokien kuivuminen on vaikuttanut alempana sijaitseviin metsiin ja maanviljelyyn. Jään sulamisen on arvioitu johtuvan ilman lämpenemisestä alueella.
Kilimanjaron kasvillisuus on monipuolista, mikä johtuu vuoren korkeudesta sekä sen sijainnista päiväntasaajan ja Intian valtameren läheisyydessä. Vuorella esiintyy 2 500 kasvilajia, joista puulajeja 130.
Kilimanjarolla elää vain vähän eläimiä ja niitä näkee harvoin, sillä eläimet ovat väistyneet ihmisten tieltä. Eniten lajeja on alavalla metsävyöhykkeellä. Koko vuorella metsävyöhykkeineen esiintyy 140 nisäkäslajia, joista 7 on kädellisiä, 25 petoeläimiä, 25 antilooppeja ja 24 lepakkoja.
Nelijuovahiiri ja puissa elävät sinimarakatti sekä gueretsa ovat yleisiä. Metsissä elää myös pensassika, ja hyvin harvoin saattaa näkyä oliivipaviaaneja, sivettejä, leopardeja, mangusteja, servaaleja, mesimäyriä, piikkisikoja ja muurahaiskarhuja. 2 800 metrin yläpuolella esiintyy nelijuovahiiren lisäksi muutama muukin jyrsijälaji. Leijona saattaa käydä Shiran ylätasangolla asti. Kibon huipulla 5 500 metrin korkeudessa elää hämähäkkilaji, joka asustaa maan alla ja syö luultavasti alueelle eksyneitä kärpäsiä.
Kilimanjaron alarinteiden metsissä elää runsaasti lintuja, jotka käyvät metsästämässä paljailla ylärinteillä. Näkyvimpiä suurehkoja lintuja ovat kenianturako, hopeasarvinokka ja täplähiiro. Ylempänä eläviä lajeja ovat muun muassa valkoniskakorppi, kenianvuoritasku, alppikiitäjä, pitkäpyrstömedestäjä ja viiruhemppo. Kaikkein ylimmillä rinteillä liihottavat vuorihiirihaukka, afrikanhiirihaukka, keisarijalokotka ja partakorppikotka.
Kilimanjaro on vuori Koillis-Tansaniassa Kenian rajan tuntumassa. Sen korkein huippu on 5 895 metriä ja se on Afrikan korkein vuori. Kilimanjaro koostuu kolmesta tulivuoresta, joista vain yhdellä on enää vulkaanista toimintaa. Loivalle vuorelle on suhteellisen helppo kiivetä, ja se onkin suosittu kiipeilykohde.
Ilmasto
Kilimanjarolla on kaksi sadekautta, keväällä ja talvella. Kaakkoinen pasaatituuli tuo maalis–toukokuussa runsaasti sadetta etenkin vuorten etelärinteille, joiden kasvillisuus on siksi vehreämpää kuin pohjoisrinteiden. Touko–lokakuun ajan vuorille puhaltaa kuiva koillistuuli, joka estää vuorten etelärinteillä etelän monsuunisateita yleensä nousemasta 3 000 metrin yläpuolelle. Marras–helmikuussa vuorilla puhaltaa koillinen monsuunituuli, joka tuo jonkin verran sateita pohjoisrinteille.
Luonto ja ympäristö
Kilimanjaron rinteet voidaan jakaa viiteen vyöhykkeeseen. Alimmilla osilla 800–1 200 metrin korkeudessa on alun perin ollut savanniluontoa, mutta se on korvautunut asutuksella ja viljelyksellä. Ilmasto on kuuma ja trooppinen, ja sadekausi ja kuiva kausi vaihtelevat vuoden aikana. Vuoristometsävyöhyke sijaitsee 1 900–2 900 metrin välissä. Se on tiheää ja runsaskasvuista metsää. Päivisin lämpötila on 18–24 astetta, ja etelärinteillä sataa peräti 2 000 millimetriä vuodessa. Kanervanummi sijaitsee 2 900–4 000 metrin korkeudessa. Vyöhyke on matalakasvuista pensas- ja nummimaata. Päivälämpötila on 10–18 astetta, ja öisin on usein pakkasta. Sadetta saadaan 500–1 300 millimetriä vuodessa. Paljakka on 4 000–5 000 metrin korkeudessa. Se on vähäkasvista tai kasvitonta autiomaata, jossa päivälämpötila on päivisin alle 10 astetta ja yöllä aina pakkasen puolella. Sadetta tulee 250 millimetriä vuodessa vetenä tai lumena. Huippuvyöhykkeellä viiden kilometrin yläpuolella on laavakivikkoa ja tuhkaa, kaikkein ylimpänä paikoin jäätiköitä. Päivisin lämpötila on hiukan nollan yläpuolella, öisin pakkanen voi olla kireääkin. Hyvin harvat sateet tulevat Kilimanjaron huipulla lumena.
Kilimanjaron korkeimman huipun Kibon jäätikkö on runsaan neliökilometrin laajuinen. Sen vanhimmat kerrokset muodostuivat 11 700 vuotta sitten. Vuoren jääpeitteestä on kadonnut 82 prosenttia vuoden 1912 jälkeen, ja sulaminen jatkuu yhä. Sulamisvesien sekä metsien vähenemisestä seurannut jokien kuivuminen on vaikuttanut alempana sijaitseviin metsiin ja maanviljelyyn. Jään sulamisen on arvioitu johtuvan ilman lämpenemisestä alueella.
Kilimanjaron kasvillisuus on monipuolista, mikä johtuu vuoren korkeudesta sekä sen sijainnista päiväntasaajan ja Intian valtameren läheisyydessä. Vuorella esiintyy 2 500 kasvilajia, joista puulajeja 130.
Kilimanjarolla elää vain vähän eläimiä ja niitä näkee harvoin, sillä eläimet ovat väistyneet ihmisten tieltä. Eniten lajeja on alavalla metsävyöhykkeellä. Koko vuorella metsävyöhykkeineen esiintyy 140 nisäkäslajia, joista 7 on kädellisiä, 25 petoeläimiä, 25 antilooppeja ja 24 lepakkoja.
Nelijuovahiiri ja puissa elävät sinimarakatti sekä gueretsa ovat yleisiä. Metsissä elää myös pensassika, ja hyvin harvoin saattaa näkyä oliivipaviaaneja, sivettejä, leopardeja, mangusteja, servaaleja, mesimäyriä, piikkisikoja ja muurahaiskarhuja. 2 800 metrin yläpuolella esiintyy nelijuovahiiren lisäksi muutama muukin jyrsijälaji. Leijona saattaa käydä Shiran ylätasangolla asti. Kibon huipulla 5 500 metrin korkeudessa elää hämähäkkilaji, joka asustaa maan alla ja syö luultavasti alueelle eksyneitä kärpäsiä.
Kilimanjaron alarinteiden metsissä elää runsaasti lintuja, jotka käyvät metsästämässä paljailla ylärinteillä. Näkyvimpiä suurehkoja lintuja ovat kenianturako, hopeasarvinokka ja täplähiiro. Ylempänä eläviä lajeja ovat muun muassa valkoniskakorppi, kenianvuoritasku, alppikiitäjä, pitkäpyrstömedestäjä ja viiruhemppo. Kaikkein ylimmillä rinteillä liihottavat vuorihiirihaukka, afrikanhiirihaukka, keisarijalokotka ja partakorppikotka.
