Etelänmustavalas (Eubalaena australis) on eteläisellä pallonpuoliskolla elävä valaslaji. Laji on nykyään toipumassa sitä verottaneesta pyynnistä. Etelänmustavalaat syövät eläinplanktonia ja vaeltavat etelästä pohjoiseen vuodenaikojen mukaan. Etelänmustavalas luokiteltiin aiemmin samaan lajiin kuin sen pohjoiset sukulaiset mustavalas (Eubalaena glacialis) ja tyynenmeren alueen mustavalas Eubalaena japonica, mutta sen asema omana lajinaan on nykyään yleisesti hyväksytty.
Täysikasvuinen etelänmustavalas on 16–18 metrin pituinen ja painaa 36–73 tonnia. Naaraat ovat hieman koiraita suurempia. Niiden ruumis on pyöreähkö ja ympärysmitaltaan suuri verrattuna ruumiinpituuteen. Pään pituus on noin kolmannes ruumiinpituudesta. Päätä ja sen ympäristöä täplittävät valkoiset, äyriäisiin kuuluvat valasrokot. Väritys on tasaisen musta. Vatsapuolella on erikokoisia valkoisia läikkiä, jotka keskittyvät ruumiin keskiosaan. Evät ovat leveät ja lyhyet. Muiden silovalaiden tapaan etelänmustavalailta puuttuvat selkäevä ja leuan uurteet. Etelänmustavalailla on 205—270 mustaa hetulaa, joiden pituus voi olla jopa 2,2 metriä.
Etelänmustavalasta tavataan nimensä mukaisesti eteläisellä pallonpuoliskolla. Levinneisyys ulottuu kesäisin jopa 65. leveysasteelle Antarktiksella, mutta useimmat yksilöt viettävät kesänsä 40.–50. leveysasteen tienoilla. Lisääntymisalueet ovat pohjoisempana rannikon läheisyydessä eteläisessä Australiassa, Uudessa-Seelannissa, eteläisessä Afrikassa ja Etelä-Amerikan Atlantin puoleisella rannikolla Brasiliassa ja Argentiinassa. Pieni alapopulaatio elää myös keskisen Chilen ja Perun alueella ja Madagaskarissa. Ne elävät subantarktisissa vesissä ja välttelevät päiväntasaajan lämpimiä vesiä ja pysyttelevät mieluiten mantereiden saarten ympäristössä. Etelänmustavalaat vaeltavat talveksi pohjoiseen lisääntymään.
Etelänmustavalas on hidas uimari ja etenee korkeintaan reilun 15 kilometrin tuntinopeudella, tuolloinkin lyhytaikaisesti. Emon ja poikasen uintivauhti on vain 2,7–4,2 kilometriä tunnissa. Laji elää pieninä ryhmin tai yksin. Valaat viestivät keskenään tuottamalla lyhyitä ja matalataajuista vaikerointia ja pulsseja. Ne myös puhaltelevat sekä veden alla että pinnalla. Yleisin ääni on röyhtäisyn tapainen keskimäärin 1,4 sekunnin lausahdus. Sen taajuus on alle 500 Hz. Ne tuottavat myös suppeampia ja monimutkaisempia ääniä, jotka toistuvat sointuina. Lisäksi ne tuottavat ääniä läiskyttämällä vedenpintaa pyrstöllään ja evillään etenkin lisääntymiskauden aikana. Etelänmustavalailla on tapana ottaa pystysuora asento ilmaan ja keinua selällään, ne tekevät sitä noin 2 minuuttia kerralla. Se on luultavasti joko lepoasento tai liittyy lisääntymiseen. Ne myös nousevat usein puoliksi pintaan ja lysähtävät veteen joko selälleen tai sivulle. Ne saattavat näin yrittää poistaa loisia ja se voi olla myös esitys lisääntymisaikana. Aikuisella, terveellä yksilöllä ei ole muita vihollisia kuin miekkavalas. Poikasia ja sen emoa sen sijaan saattavat uhata myös hait, joiden puremia niistä on löytynyt. Pienet poikaset saattavat joskus rantautua, mutta aikuisille niin käy vain harvoin. Elinikä on tuntematon, mutta luultavasti se on ainakin yli 50 vuotta.
Etelänmustavalaiden pääravintoa ovat krillit ja hankajalkaiset. Ravinnon koostumus vaihtelee sen mukaan millä leveysasteilla ne liikkuvat. Hankajalkaiset ovat tärkeintä saalista 40°S lähtien pohjoisessa ja etelämpänä lähinnä krillit. Ne syövät myös äyriäisten toukkia. Etelänmustavalailla on kaksi pyyntitekniikkaa. Ne ruokailevat pinnalla ja avaavat suunsa ammollaan ja siivilöivät hetuloidensa läpi yhteen pakkautuneen planktonparven tai ruokailevat sukelluksissa tiheiden planktonesiintymien luona.
Etelänmustavalasnaaraat saavat yhden poikasen yleensä kolmen vuoden välein. Väli on kuitenkin pidempi jos ravintoa on huonosti saatavilla. Kiima on heinä-elokuussa. Naaraalla saattaa jopa kahdeksan koirasta, joiden kanssa se parittelee. Koiraiden välillä on silti erittäin vähän aggressioita toisiaan kohtaan. Kantoaika on 11–12 kuukautta, ja naaraat synnyttävät kesä-elokuussa. Naaraan täytyy olla 4 kuukautta syömättä talvikuukausien aikana. Poikanen on syntyessään 1 000–1 500-kiloinen ja 5–6-metrinen Emo hoitaa ja imettää poikastaan suojaisissa matalissa vesissä, joissa ne ovat hyvin turvassa valkohailta ja miekkavalailta. Poikasta imetetään 4–6 kuukautta. Se kasvaa kolme senttiä päivässä. Sukukypsyys saavutetaan noin 10-vuotiaana.
