Aavikkogaselli (Gazella dorcas) on Pohjois-Afrikassa Saharan ja Sahelin alueelta osiin Lähi-itää tavattava pienehkö gasellilaji. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan laji on vaarantunut.
Yö
YöllinenHä
HämäräPä
PäiväeläimetKa
KasvinsyöjäFo
FolivoreFr
FrugivoreGr
GranivoreLi
LignivoreMa
MaanpäällinenKu
Kursorinen eläinEs
Esiyksilölliset eläimetLa
LaiduneläimetLa
Laiduntavat eläimetZo
ZoochoryNo
NomadiRe
ReviiriPo
PolygynySo
Sosiaaliset eläimetPa
PaimentaminenDo
DominanssihierarkiaEi
Ei siirtolainenD
alkaaAavikkogaselli on suhteellisen pienikokoinen gasellilaji. Yksilöt painavat 15–20 kilogrammaa. Turkin väritys on vaaleanruskea ja ruumiin alta valkoinen. Kyljellä kulkee ruskea raita ja sen yläpuolella vaaleamman ruskea raita. Gasellin pää on tummempi kuin muu ruumis ja sen silmistä sieraimille kulkee musta raita, sekä sen yläpuolella valkoinen raita sarvilta ylähuulille. Uroksilla on naaraita suuremmat sarvet, jotka kaartuvat päöästä ensin ulospäin ja sitten sisäänpäin. Pituutta sarvilla on 25–38 senttimetriä.
Aavikkogasellin historiallinen esiintymisalue ulottui Sahelin ja Saharan alueilla Atlantilta Punaisellemerelle ja Välimereltä eteläiseen Saheliin. Nykyinen elinalue käsittää Marokon, Länsi-Saharan, Algerian, Libyan, Tunisian Egyptin, Mauritanian, Malin, Nigerin, Sudanin, Etiopian, Eritrean ja Somalian osia, sekä Siinain niemimaan kautta Israelin ja Jordanian osia. Laji on kadonnut Senegalista, jossa sitä nykyisin esiintyy vain aidatuille alueille tehtyinä istutuksina. Mahdollisesti laji on kadonnut myös Nigeriasta ja sen nykytilanne Burkina Fasossa on epäselvä.
Aavikkogasellia esiintyy kuivilla ja puolikuivilla alueilla hyvin erilaisissa ympäristöissä, kuten hiekkadyyneillä, soratasangoilla, wadeilla ja kivikkoalueilla. Laji välttää hyvin hiekkaisia alueita ja karuimpia aavikoita.
Aavikkogasellit ovat tavallisesti aktiivisia aamuisin, iltaisin ja öisin, Ne sieteävät hyvin kuumaakin säätä, mutta välttävät silti päivän kuumimpia tunteja. Niukkoina aikana gasellit esiintyvät pareittain, mutta parempina aikoina ne kerääntyvät suuremmiksi laumoiksi, joihin kuuluu yksi täysikasvuinen uros, useita naaraita ja jälkikasvua.
Kuivina kausina gasellien tärkeimpiin ravinnonölähteisiin kuuluvat esimerkiksi akaasiat, Maerua crassifolia, Nitraria retusa, Citrullus colocynthis, Chrozophora brocchiana, Leptadenia pyrotechnica ja Balanites aegyptiaca. Sadekausina ravinnoksi käytetään lajeja, kuten Panicum turgidum, okarennokkeja ja untuvaheiniä. Gasellit eivät tarvitse lainkaan varsinaisia veden lähteitä, vaan ne saavat kaiken nesteensä ravinnostaan.
Aavikkogasellit lisääntyvät yleensä syyskuun ja marraskuun välisenä aikana. Naaraat saavat yleensä vain yhden vasan, mutta myös kakssi vasaa on mahdollista. Vana nousee muutamassa tunnissa jaloilleen, mutta viettää ensimmäiset pari viikkoaan piilossa painaumissa tai esimerkiksi pensaiden suojassa emojen laiduntaessa lähettyvillä. Vasan alkaessa seurata emoaan se aloittaa myös kiinteän ravinnon syömisen. Kokonaan vierotukseen maidosta kuluu kolmisen kuukautta.
