Afrikankultasusi
Susisakaali eli afrikankultasusi (Canis lupaster, syn. Canis anthus) on koiraeläinten heimoon kuuluva nisäkäslaji. Sitä tavataan laajalla alueella Afrikan pohjois- ja koillisosissa. Se on ennen luettu samaan lajiin kultasakaalin kanssa, mutta nykyisin susisakaalia pidetään omana lajinaan.
Susisakaalin paino on 10–15 kiloa. Sen ruumiinpituus on 72,2–93 senttiä ja korkeus 38–40 senttiä. Turkki on takkuinen ja väriltään se vaihtelee harmaanruskeasta keltaisenruskeaan. Ruumiin alaosa, jalkojen sisäpuoli ja kaula ovat valkeahkoja. Selällä on pitempikarvaisempi harja. Päässä on kapea kuono ja pystyt pienehköt korvat. Suunympärystä on valkoinen ja kuono punaisenkeltainen. Jalat ovat pitkät ja sirot. Häntä on suhteellisen lyhyt ja tuuheakarvainen. Hännänpää on musta.
Kultasakaaliin verrattuna susisakaali on pienempi ja värikkäämpi. Arabiansusi on kookkaampi ja suurempikorvainen. Villiintyneillä koirilla turkki on yleensä lyhyempi, hännänpäästä puuttuu musta ja turkin väritys on punertavampi.
Susisakaalia tavataan laajalla alueella Pohjois- ja Itä-Afrikassa. Levinneisyysalue käsittää osia Algeriasta, Burkina Fasosta, Eritreasta, Etelä-Sudanista Etiopiasta, Guineasta, Kamerunista, Keniasta, Keski-Afrikan tasavallasta, Libyasta, Malista, Mauritaniasta, Marokosta, Nigeristä, Nigeriasta, Senegalista, Somaliasta, Sudanista, Tansaniasta, Tšadista, Tunisiasta ja Länsi-Saharasta.
Susisakaalin elinympäristö käsittää savannia, pensaikkomaita ja ruohikkomaita. Se pystyy selviytymään hyvin kuivissakin olosuhteissa puoliaavikoilla.
Susisakaalin elintavoista tunnetut seikat tiedetään paljolti vain tutkimuksista Serengetistä, Masai Marasta ja Etiopiasta. Laajemmat selvitykset muilta esiintymisalueilta puuttuvat. Susisakaalit ovat sosiaalisia eläimiä ja liikkuvat tavallisesti pareina tai pienissä ryhmissä. Yleensä ne ovat aktiivisimmillaan öisin. Etenkin kauempana ihmisistä ne saattavat liikkua myös hämärässä. Susisakaalit tekevät useita eri äännähdyksiä, kuten vingahduksia, haukahduksia ja murinaa. Susisakaalilla on hyvä näkö- ja hajuaisti.
Susisakaali on kaikkiruokainen ja pystyy käyttämään hyödykseen huomattavan erilaisia ravinnonlähteitä. Ne voivat syödä esimerkiksi hyönteisiä, liskoja, käärmeitä, pieniä nisäkkäitä, maassapesiviä lintuja ja raatoja. Ne voivat syödä myös meloneja ja maissia sekä käydä nuorten vuohten ja lampaiden kimppuun. Sitä pääasiallisesti saalistava petoeläin on täplähyeena.
Susisakaali tekee pesänsä ennestään olemassa olleisiin koloihin esimerkiksi luolissa tai esimerkiksi tiheän kasvillisuuden suojaan. Lisääntymisaika ajoittuu alkukevääseen. Naaraan tiineys kestää 60 päivää ja pentuja on kerrallaan 4–5, tai harvemmin jopa 8. Naaras imettää 56–70 päivää, ja poikasista tulee sukukypsiä noin 12 kuukauden ikäisinä.
