Sepelsieppo (Ficedula albicollis) on pieni hyönteissyöjä, joka muistuttaa kirjosieppoa.
Pituus 12–13½ cm, paino n. 13 g.
Muistuttaa suuresti kirjosieppoa ja lähinnä vain keväiset koiraat voidaan tunnistaa maastossa. Mustavalkoinen pieni sieppo, jolla valkoinen kaularengas (kirjosiepolla selkäpuoli ja niska kokomusta). Naaras, nuori lintu ja syksyinen sulkasadon läpikäynyt koiras muistuttavat kirjosiepponaarasta, ja ne voidaan varmuudella erottaa ainoastaan erittäin hyvin nähtynä ja kuultuna tai kädessä tarkkailemalla.
Ääni on erilainen kuin kirjosiepolla: satakielimäinen korkea vihellys ”iiiip”. Laulu eroaa selvästi kirjosiepon laulusta.
Sepel- ja kirjosieppo voivat risteytyä keskenään. Risteymät muistuttavat sekä kirjo- että sepelsieppoa, ja lisäksi vielä paria muutakin sieppolajia. Risteymäkoiraat ovat usein lisääntymiskykyisiä, naaraat eivät ole.
Sepelsiepon kuvaili ja nimesi hollantilainen Coenraad Jacob Temminck.
Keski- ja Itä-Eurooppa. Ruotsin itärannikolla Gotlannissa ja Öölannissa pesii vakaa kanta, josta säännöllisesti keväisin harhautuu meille joitakin yksilöitä. Ei pesi Suomessa.
Lehtimetsät, puutarhat ja puistot.
Sepelsieppo syö sekä lentäviä että maassa ja kasveilla liikkuvia hyönteisiä.
Pesii puunkoloon tai linnunpönttöön. Vaaleansinisiä munia tavallisesti 6 kpl. Naaras hautoo n. 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä n. 16 päivän ikäisinä.
