Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) on sieppojen heimoon kuuluva varpuslintu. Elintavoiltaan se on hyönteissyöjä ja kolopesijä, joka pesii myös linnunpöntöissä.
Kirjosieppo on 12–13,5 cm pitkä. Koiras on tavallisesti mustavalkokirjava. Sillä on tumma päälaki, selkäpuoli ja siipi, jossa on valkoinen tai beigenvalkoinen laikku. Vatsapuoli on valkoinen ja nokan yläpuolella on pieni valkoinen kaksoislaikku. Naaras on ruskeanvalkokirjava. Sillä on ruskea selkäpuoli ja vaaleampi vatsapuoli, eikä sillä ole valkeaa kaksoislaikkua nokan yläpuolella toisin kuin koiraalla. Jotkin koiraat voivat olla tavallista ruskeampia, jolloin ne voivat näyttää hyvin samannäköisiltä kuin naaraat. Heinä–elokuisen sulkasadon jälkeen ikä- ja sukupuolituntomerkkejä on hyvin vaikea havaita maastossa. Valkoista niissä on vatsapuoli ja selvärajainen siipilaikku.
Kirjosiepon laulu on pirteä, helposti opittava säe. Vuoden 1971 pophitti ”Chirpy Chirpy Cheep Cheep” kuvaa kirjosiepon säettä. Koiras laulaa innokkaasti vallattuaan reviirin, mutta laulu lakkaa kokonaan viimeistään poikasten kuoriuduttua. Varoitusääni on jatkuva ”pit pit pit…” ja sitä voi jatkua pitkään, kunnes oletettu vihollinen on poistunut. Oikein kiihtyessään se naksuttelee kiihkeästi.
Vanhin suomalainen rengastettu kirjosieppo on ollut 10 vuotta, 10 kuukautta ja 13 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin kirjosieppo.
Kirjosiepot pesivät Pohjois- ja Keski-Euroopassa ja paikoin etelämpänäkin (muun muassa Espanjassa ja Pohjois-Afrikassa). Idässä pesimäalue ulottuu Länsi-Siperiaan asti. Talvet kirjosieppo viettää Länsi-Afrikan eteläosassa. Keväällä ensimmäiset kirjosiepot saapuvat Suomeen huhtikuun lopussa. Päämuutto on toukokuun puolivälissä. Syysmuutto alkaa elokuussa ja päättyy syyskuun puolivälin jälkeen.
Suomessa kirjosieppo pesii koko maassa, pohjoisimmassa Lapissa vähälukuisena. Suomessa pesii 250 000–750 000 paria ja vuosien väliset kannanvaihtelut ovat suuria. Euroopan parimäärä on 12–20 miljoonaa paria.
Kirjosieppo elää erityisesti valoisissa lehti- ja sekametsissä, mutta myös valoisissa havumetsissä. Se pesii myös tunturikoivikoissa sekä ihmisasutuksen läheisyydessä pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa. Tärkeintä sille on sopivan pesäkolon löytyminen.
Kirjosieppo sieppaa lyhyillä lentopyrähdyksillään ravinnokseen lentäviä hyönteisiä. Se syö hyönteisiä ja muita niveljalkaisia myös maasta, ruohokasvustoista ja oksilta. Syksyllä se syö myös marjoja. Poikue saa 16 päivän pesäpoikasaikana yhteensä noin 15 000 hyönteistä ruuakseen. Puutarhassa pesiessään kirjosieppo siis pitää tuhohyönteisten määrää kurissa.
Kirjosieppo pesii kolossa tai pöntössä. Pöntön lentoaukon halkaisija saa olla noin 32 mm, pöntön korkeus 30 cm ja sisähalkaisija 10–12,5 cm. Naaras munii touko-kesäkuussa yleensä 4–8 vaaleansinistä munaa. Se hautoo niitä 13–15 päivää. Molemmat emot ruokkivat poikasia, kunnes ne lentävät pesästä 15–16 vuorokauden ikäisinä.
Kirjosieppo voi risteytyä sepelsiepon kanssa. Näiden lajien risteymiä on tavattu Suomessakin.
Kirjosieppokoiraalla voi olla kaksi naarasta. Ensimmäisen naaraan saatuaan ja pariteltuaan, se laulullaan houkuttelee toiselle kololle tai pöntölle toisen naaraan, jonka kanssa pariteltuaan se palaa ensimmäisen naaraan luokse, ja osallistuu sen kanssa poikasten hoitoon. Toisen naaraan luo se voi poiketa silloin tällöin, mutta osallistuu harvoin sen poikasten hoitoon. Naaraiden väliä voi olla satoja metrejä, jopa kilometri. Toisen naaraan pesyeessä on yleensä vähemmän munia kuin ensimmäisen.
Pienestä koostaan huolimatta kirjosiepolla on karski luonne. Usein kirjosieppokoiras tai koiras ja naaras yhdessä onnistuvat karkottamaan jo pöntössä hautovan tiaisparin pois ja hylkäämään munapesänsä. Usein pöntön sisällä syntyy verisiä tappeluja, ja joskus toinen osapuoli kuolee vammoihin. Sekä kirjosieppoja että tiaisia on löydetty vainajina. Onnistuneen karkotuksen jälkeen kirjosiepponaaras rakentaa pesän tiaisen munapesän, joskus harvoin jopa pienten poikastenkin päälle.
Kirjosieppo puolustaa pesäänsä raivokkaasti. Kun orava, käpytikka tai muu pesärosvo lähestyy pesää, siepot aloittavat syöksyt petoa kohti sähisten samalla kuuluvasti. Yleensä peto luopuu aikeistaan kun se saa vihaisia nokkaisuja selkäänsä. Kirjosieppo ajaa myös muutkin linnut pois pesän luota.
Lajienvälistä sosiaalista oppimista koskevassa Jukka T. Forsmanin ja Janne-Tuomas Seppäsen tutkimuksessa on tutkittu kirjosiepon ja tiaisten suhdetta. Pesäpaikkaa valitessaan kirjosieppo valitsee pöntön, johon on maalattu samanlainen kuvio kuin tiaisen valitsemassa pesässä. Se myös tutkii tiaisten pesää ja päättelee munamäärän perusteella, onko seudulla hyvä ravintotilanne ja säätelee sen perusteella munien määrän.
