Kiharapelikaani (Pelecanus crispus) on suurikokoinen valkoinen pelikaanilintu.
Linnun pituus on 160–180 cm, siipien kärkiväli 270–320 cm ja paino 10–13 kg. Hieman pelikaania suurempi, harmahtavan valkoinen suuri lintu. Lisääntymisaikana kurkkupussi on väriltään punertava ja rinnassa on vaaleankeltainen läikkä. Vanhan linnun niskassa on kiharoista höyhenistä muodostunut töyhtö. Lennossa näkyy harmaa siiven kärki. Nuoret linnut ovat yläpuolelta harmaanruskeita ja alapuolelta valkoisia.
Kiharapelikaani pesii itäisessä Euroopassa ja Keski-Aasiassa Montenegrosta Mongoliaan ylettyvällä vyöhykkeellä. Euroopan pesimäkanta talvehtii Välimeren itärannikolla, Venäjän ja Keski-Aasian Iranissa, Irakissa ja Intian niemimaalla sekä Mongolian Kiinan itärannikolla.Vuonna 2021 tehty tutkimus on osoittanut, että laji on mahdollista palauttaa Alankomaihin, missä se ei ole pesinyt yli 500 vuoteen.
Kiharapelikaanin kanta taantui huomattavasti 1800- ja 1900-luvuilla, mutta lajin kanta on vakiintunut sittemmin 10 000 – 20 000 yksilöön. Monien yhdyskuntien, muun muassa lajin suurimman yhdyskunnan Kreikan Mikrí Préspa -järvellä on kasvanut. Kosteikkojen kuivatus, kalastajien häirintä ja metsästys olivat suurimpia syitä kannan pienenemiseen. Lyhyen matkan muuttolintu. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Jokisuistot, joet ja matalat järvet. Pesii saarilla tai laajoissa järviruokokasvustoissa.
Syö kaloja, joita saalistaa yleensä yksin tai parin-kolmen linnun ryhmissä. Kreikassa on havaittu lajin kalastavan yhdessä merimetsojen kanssa.
Pesii yhdyskunnittain, joskus yksittäispareina, usein pelikaanien seurassa. Pesä on maassa, ja se on rakennettu oksista, ruo'oista ja ruohoista, ja on halkaisijaltaan 65 cm ja korkeudeltaan 1 m. Munia on keskimäärin 2, haudonta kestää noin kuukauden. Poikaset syntyvät kaljuina, ja saavat sittemmin valkoisen untuvapeitteen. Sukukypsä 3 tai 4 vuoden iässä.
