Merimetso (Phalacrocorax carbo) on iso, musta lintulaji, joka kuuluu merimetsojen heimoon.
Pä
PäiväeläimetLi
LihansyöjäKa
KalansyöjätPu
PuolivesieläimetMe
MerilintuVa
Vanhat eläimetKo
KosmopoliittiLu
LuonnonvarainenNo
NomadiRe
ReviiriSe
SeurakuntaOv
OvipaarinenYk
Yksiavioiset eläimetSo
Sosiaaliset eläimetPa
ParveiluSi
SiirtomaaDo
DominanssihierarkiaOs
Osittainen siirtolainenG
alkaaHi
Hiilen mustaMerimetso on iso, musta lintu, 77–94 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 121–149 cm. Se painaa noin 2,2–3,6 kg. Sillä on pitkä ja paksu kaula, pitkä pyrstö ja voimakas nokka, joka tosin nuorella yksilöllä voi olla hämäävän kapea. Lennossa merimetso muistuttaa hanhia. Väritys on vanhoilla linnuilla kokomusta. Soidinpuvussa päähän tulee valkoista kuviointia ja reidelle suuri valkoinen laikku. Nuoret linnut ovat tummanruskeita, vatsa vaaleampi.
Merimetso on muuten hiljainen, mutta pesimäyhdyskunnassa se voi päästää syviä kurkkuääniä.
Merimetso on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sen pesinnän häiritseminen on luonnonsuojelurikos. Vanhin suomalainen rengastettu merimetso on ollut vähintään 16 vuotta 4 kuukautta ja päivän vanha. Euroopan vanhin on ollut islantilainen, vähintään 32 vuotta ja kuukauden.
Merimetsot pesivät Euraasiassa, Afrikassa, Australiassa sekä Pohjois-Amerikan Atlantinpuoleisella rannikolla ja Grönlannin itärannikolla. Pohjoisimpana pesivät yksilöt muuttavat talveksi etelämmäksi.
Suomessa merimetso pesii länsi- ja etelärannikolla. Se palasi Suomen pesimälajiksi vuonna 1996. Ensimmäinen pesintä tapahtui Tammisaaren saaristossa, ja tämän jälkeen Suomen merimetsokanta on kasvanut vahvasti. Vuonna 2014 Suomessa arvioitiin pesivän noin 20 250 paria. Vuotta myöhemmin kannan arvioitiin kasvaneen viidenneksen eli n. 24 000 pariin. Nykyään kannan arvioidaan tasaantuneen 26 000 pesivään pariin. Erityisesti merikotkien kannan vahvistuminen on saanut merimetsoyhdyskuntia hylkäämään pesimispaikkoja ja siirtymään uusille alueille.
Suomeen ensimmäiset carbo-alalajin merimetsot saapuivat jääkauden jälkeen, noin 10 000 vuotta sitten. Merimetso pesi Suomessa vielä pari sataa vuotta sitten, kunnes se metsästettiin sukupuuttoon 1900-luvun alkuun mennessä.. Turun akatemian varhaisissa tutkielmissa 1700-luvulta merimetson mainitaan pesineen Suomen lounaissaaristossa.
Merimetsokannat ovat kasvaneet muualla Euroopassa, ja Suomen merimetsokantojen runsastuminen 2000-luvulla liittyy yleiseurooppalaiseen kannankehitykseen.
Merimetson luontaiseksi saalistajaksi on osoittautunut merikotka. Merikotkat ovat hyökänneet merimetson poikasten kimppuun. Keväältä 2010 Turun saaristossa raportoitiin tapauksia, joissa merikotkat surmasivat ja söivät aikuisia merimetsoja. Myös Ruotsissa ja Virossa on raportoitu merikotkakantojen vahvistumisesta ja merimetsoyhdyskuntien taantumisista.
Merimetson alalajit carbo ja maroccanus pesivät rannikoiden jyrkänteillä. Alalaji sinensis pesii rannikolla tai järvillä puissa, tai joskus ruovikossa tai maassa. Pesimäalueen välittömässä läheisyydessä sijaitseva puusto ja muu kasvillisuus kuolee merimetsojen ulostekuorman seurauksena. Merimetsojen siirtyessä uuteen pesimäpaikkaan luonto kuitenkin toipuu ulostekuormituksen vähennyttyä. Merimetso kalastelee niin merellä kuin lahdillakin, se voi lentää jopa kymmeniä kilometrejä sisämaan puolelle mikäli hyvä kalastuspaikka löytyy.
Merimetso syö pääosin pieniä, runsaslajisia ja helposti saalistettavia kaloja. Joskus saaliiksi joutuu suuriakin kaloja, jopa ankeriaita. Merimetso ei kiinnitä huomiota kalan lajiin. Valtaosan ravinnosta on todettu olevan särkeä, kiiskeä, ahventa tai kivinilkkaa riippuen siitä, mitä ravintoa lähialueilta löytyy. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuksessa sen todettiin syövän runsaasti pientä kuhaa ja pieniä ahvenia paikassa, jossa näitä esiintyy runsaasti. Se voi olla sukelluksissa yli kaksi minuuttia, mutta silti se usein pysyttelee melko matalassa vedessä. Se syö myös äyriäisiä ja merissä eläviä matoja.
Merimetso tekee pesänsä levästä tai risuista. Se munii 3-5 tai harvoin 1-6 munaa joita molemmat sukupuolet hautovat 28-31 päivää ja molemmat ruokkivat poikasia oksentamalla. Suomessa merimetso pesii yleensä maassa, levinneisyysalueensa muissa osissa sen sijaan yleensä puussa.
Merimetson lisääntymistä rajoittavat ihmisten laittomat vahingonteot ja merikotka.