Darwininkettu eli chiloensaarenkettu (Lycalopex fulvipes) on Chilessä tavattava eteläamerikankettu. Lajia esiintyy Chiloén saarella ja osassa rannikkoaluetta mantereen puolella. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.

Yö

Yöllinen

Pä

Päiväeläimet

Kaikkiruokaiset eläimet

Zoochory

Ulkonäkö

Darwininkettu on koiraeläimeksi pienikokoinen. Urosten ja naaraiden koolla ei ole kovin suurta eroa. Urokset painavat 1.9-3.9 kg ja naaraat 1.8-3,7 kg. Urosten ruumiinpituus on 48,2-56,1 cm ja naaraiden 48-59,1 cm. Korkeutta on 17-26 cm. Darwininketulla on paksu turkki, jonka väri voi vaihdella harmaasta lähes mustaan. Jaloissa ja korvien ympärillä on ruosteenruskeaa karvoitusta. Vatsa, rinta ja kuonon alaosa ovat valkoiset. Kuono on pieni ja kapea. Naaraiden kuono on hieman uroksia kapeampi. Pää on pyöreä. Lintuketusta darwininketun erottaa esimerkiksi pienemmästä koosta, lyhyemmästä hännästä ja jaloista, sekä jalkojen, päänseudun ja jalkojen syvemmän ruskeasta karvoituksesta.

Jakelu

Maantiede

Maanosat

Etelä-Amerikka

Maat

Chile

Biomaantieteelliset alueet

Neotrooppinen

WWF:n biomit

Lehtimetsä

Darwininkettu on endeeminen laji Chilessä. Chilessä sen levinneisyysalue käsittää vähintään kaksi osapopulaatiota, toinen Chiloén saarella ja toinen mantereen rannikolla Nahuelbutan ja Valdivian vuorilla. Mantereella sen levinneisyysalueella ovat Nahuelbutan kansallispuisto, Alerce Costeron kansallispuisto ja Valdivian rannikon suojelualue. Chiloén saarella darwininkettuja tavataan saaren metsissä lukuun ottamatta tiheimmin asutettuja alueita saaren itä- ja koillisosissa. Joitakin havaintoja on tehty tämän alueen ulkopuolella, kuten Llanquihuen järven pohjoispuolella. Kyseessä saattavat tosin olla edellä mainittujen osapopulaatioiden yksilöt.

Darwininkettuja tavataan etenkin tiheissä araukariaa ja etelänpyökkejä kasvavissa metsissä, harvemmissa etelänpyökkimetsissä ja ajoittain myös avoimilla alueilla. Lajia on tavattu myös hoitamatta jätetyissä eukalyptus-metsissä. Nykytutkimuksen perusteella laji on vähemmän riippuvainen aarniometsistä, kuin mitä aikaisemmin on kuviteltu. Nahuelbutan kansallispuistossa niitä on tavattu aina 1 400 metrin korkeuksissa saakka.

Biomi

Pensasaro

Metsä

Sademetsä

Antromeeri

Ilmastoalueet

Lauhkea vyöhyke

Darwininkettu

Chermundy

Public Domain Dedication (CC0)

Tottumukset ja elämäntyyli

Darwininketut elävät yleensä yksin, mutta lisääntyessään ne viettävät ajoittain aikaa pareina. Ketut liikkuvat 1–4,8 km² kokoisilla alueilla. Eri kettujen alueet voivat olla päällekkäisiä.

Darwininketut saalistavat yksin. Huomattava osa niiden ruokavaliosta koostuu hyönteisistä. Muita yleisiä ravinnon lähteitä ovat äyriäiset, jyrsiät, pussieläimet, matelijat ja linnut. Joskus ketut saattavat syödä myös raatoja. Äyriäisiä kettu löytää esimerkiksi rannikon hiekkarannoilta.

Lisääntymisaika ajoittuu heinäkuun ja elokuun välille. Tiineys kestää 56 päivää. naaras ei tuolloin poistu juurikaan pesäkolostaan. Pentuja tulee kerralla 2–3 ja molemmat vanhemmat osallistuvat niiden hoitamiseen. Emo imettää arviolta 60 päivää, jonka jälkeen naaras on huomattavasti vähemmän tekemissä poikastensa kanssa, kun taas uros viettää aikaa niiden kanssa leikkien ja putsaten. Sukukypsiä pennuista tulee arviolta 12-kuukauden ikäisinä. Ne voivat elää 7-vuotiaiksi saakka.

Elämäntapa

Maanpäällinen, Kursorinen eläin, Petoeläimet, Vanhat eläimet, Zoochory,

Kausiluonteinen käyttäytyminen

Ei siirtolainen

Darwininkettu

Ulkonäkö