Kääpiökrokotiili (Osteolaemus tetraspis) on yksi Afrikan kolmesta krokotiililajista. Se on krokotiileista pienin ja huonosti tunnettu. Lajin tieteellisen nimen antoi yhdysvaltalainen Edward Drinker Cope.
Kääpiökrokotiili kasvaa yleensä noin 1,2 metriä pitkäksi, korkeintaankin vain 1,9 metrin pituiseksi. Kuono on lyhyt, tylppä ja leveä ja sen silmien yläluomi on luutunut. Nahka on panssaripeitteinen kuonosta hännänpäähän. Niskan suomujen kuviot kulkevat poikittain kolmena jaksona, joista kahdessa kulkee kaksi isoa suomua, kolmannessa kaksi hyvin pientä suomua. Aikuisten yksilöiden väritys on täysin musta selästä ja sivuilta. Poikaset ovat vaalean ruskeita ja niillä on keltaisia raitoja päässä. Vatsapuoli on paksujen luutumien peitossa ja on väritykseltään kellertävä ja siinä on mukana mustia laikkuja. Hampaita on 60–64.Kääpiökrokotiilista tunnetaan kaksi alalajia, O. t. tetraspis ja t. osborni. O. t. tetraspis elää lännessä ja t. osbornia tavataan vain Kongon demokraattisessa tasavallassa. Huonosti tunnettu osborni on mahdollisesti oma lajinsa.
Kääpiökrokotiilia tavataan Länsi-ja Keski-Afrikassa Angolan, Beninin, Burkina Fason, Kamerunin, Keski-Afrikan tasavallan, Kongon tasavallan, Norsunluurannikon, Kongon demokraattisen tasavallan, Päiväntasaajan Guinean, Gabonin, Gambian, Ghanan, Guinean, Guinea-Bissaun, Liberian, Malin, Nigerian, Senegalin, Sierra Leonen ja Togon alueella. Kääpiökaimaania tavataan etupäässä alankomaan sademetsien suo-alueilla, rämeillä ja hitaasti virtaavissa vesistöissä pysyvissä lammikoissa. Satunnaisesti niitä on myös tavattu savanneilla sijaitsevissa vesialtaissa.
Kääpiökrokotiilit liikkuvat enimmäkseen yöllä ja viettävät päivänsä jossain vesikuopan tai muun vesistön rannalla usein suurina joukkoina paistattelemassa päivää ja lepäämässä. Yön tultua ne hajaantuvat ja viettävät yön yksikseen ja puolustavat aluettaan. Kääpiökrokotiili on Afrikan vastine Etelä-Amerikan kääpiö- eli sileäotsakaimaaneille.
Kääpiökrokotiili syö kaloja, äyriäisiä, sammakkoeläimiä, matelijoita ja mahdollisesti muita vesieläimiä. Kääpiökrokotiilien on havaittu Kongossa syövän sadekaudella enimmäkseen kalaa kun tulviva joki tuo niitä kosteikoille. Kuivalla kaudella ne syövät eniten äyriäisiä.
Kääpiökrokotiilien pesintäkausi alkaa sadekaudella touko-kesäkuussa. Naaras rakentaa maapesän kasveista veden lähelle. Se munii sinne yleensä noin 10, korkeintaan 20 munaa. Munien hautumisaika kestää 85–105 päivää. Poikaset ovat kuoriutuessaan noin 28-senttisiä. Emo vartioi sekä pesää että poikasia kun ne ovat kuoriutuneet. Poikaset syövät alkuun selkärangattomia, mutta siirtyvät kasvaessaan sammakoihin ja pieniin kaloihin.
