Vaaleakultarinta (Iduna pallida, aikaisemmin Acrocephalus pallidus ja Hippolais pallida) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu.
Linnun pituus on 12–14 cm, paino 10–12 g ja siipien kärkiväli 18–21 cm. Ulkonäöltään muistuttaa harmaata rytikerttusta. Eroina ovat mm. harmahtava yläperä, pyrstön kapea valkea kärki, harmaa yläpuoli ja valkea alapuoli. Nykii pyrstöään alaspäin. Sukupuolet ovat samanväriset. Ääni on kova maiskaus. Laulussa ei esiinny matkintoja.
Euroopassa esiintyy 2 alalajia: itäinen elaeica ja läntinen opaca. Afrikassa on lisäksi 3 alalajia.
Syksyllä vanhojen lintujen käsisulat ovat kuluneet, nuorten tuoreet. Kaikki vaaleakultarinnat sulkivat täydellisesti talvehtimisalueilla.
Vaaleakultarinnan esiintymisaluetta ovat Etelä- ja Kaakkois-Eurooppa, Vähä-Aasia ja Lähi-itä sekä Päiväntasaajan pohjoispuolinen Afrikka. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Arabian niemimaalla. Lajia on tavattu Suomessa kahdesti: 4.10.1983-5.10.1983 Luvian Säpissä rengastettiin yksi sekä 1.6.1996-17.6.1996 Lemlandin Lågskärillä rengastettiin samoin yksi yksilö. Viimeksi mainittu oli elaeica-alalajin yksilö.
Euroopan pesimäkanta on 130 000–180 000 paria, joista pääosa pesii Kreikassa. Turkissa pesii noin 1,5 miljoonaa paria. Lajin kanta on elinvoimainen.
Kuivat pensaikkomaat puoliaavikoilla ja laaksoissa, keitaiden palmuissa, puutarhoissa ja viljelysmailla.
Hyönteissyöjä. Syksyllä myös marjat ja hedelmät.
Pesä on matalalla puussa tai pensaassa, tavallisesti alle 2 metrin korkeudessa. Munia on 2–5, tavallisimmin 3 tai 4. Muna painaa noin 1,74 g. Pääasiassa naaras hautoo 11–13 päivää. Poikaset lähtevät pesästä 11–15 päivän ikäisinä. Pesii normaalisti kahdesti kesässä.
