Arohiirihaukka (Buteo rufinus) on päiväpetolintu, Suomessa suurharvinaisuus. Lajin nimesi ja kuvaili Philipp Jakob Cretzschmar 1829.
Linnun pituus on 50–65 cm, siipien kärkiväli 126–148 cm ja paino 590–1 760 g. Arohiirihaukka on tavallista hiirihaukkaa hieman suurempi ja pitkäsiipisempi, muodoltaan enemmän piekanan kaltainen. Jalat ovat pitkät. Väritykseltään se on hyvin vaihteleva ja usein äärimmäisen vaikea erottaa hiirihaukan vulpinus -alalajista. Pyrstö on punaruskea, pää vaalea. Kyljillä on tummat ”housut”, siiven yläpinnalla vaalea lautuma. Monet hiirihaukat ovat täysin samanvärisiä kuin arohiirihaukka.
Euroopassa arohiirihaukka elää Turkissa, Kreikassa, Romaniassa, Bulgariassa ja Unkarissa, Aasiassa sitä tavataan pesimäaikana Lähi-idästä Keski-Aasiaan. Alalaji cirtensis elää Pohjois-Afrikassa. Lajin elinympäristön ala on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja maailman populaation koko on 100 000–1 000 000 yksilöä. Pohjoisimmat populaatiot ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat Afrikassa Sahelin alueella ja Iranista Etelä-Kiinaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Suomessa se on toistaiseksi tavattu noin 18 kertaa.
Arohiirihaukka viihtyy nimensä mukaisesti aroilla ja muilla kuivilla avoimilla alueilla. Kesällä sitä tavataan vuoristossa aina kolmen-neljän kilometrin korkeudelle asti.
Arohiirihaukka syö pääasiassa pikkujyrsijöitä, kuten siiseleitä, hiiriä, myyriä, aavikkorottia, hamstereita, maaoravia, jäniksen poikasia, maamyyriä ja siilejä. Laji syö myös matelijoita, kuten liskoja ja käärmeitä. Arohiirihaukka saalistaa myös lintuja, aina kiuruista fasaanin kokoisiin. Talvisin arohiirihaukka syö mielellään haaskoja piekanan ja hiirihaukkan tavoin.
Isokokoinen risupesä on yleensä kallion ulkonemalla tai kivellä, usein pensaan suojassa, joskus se voi olla lähes tasaisella maalla, harvoin puussa. Naaras munii tavallisesti kolme tai neljä munaa, joita haudotaan vähintään neljä viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä kuuden-seitsemän viikon ikäisinä.
