Harjasusi (Chrysocyon brachyurus) on Etelä-Amerikan kookkain koiraeläin. Lajia tavataan osissa Brasiliaa, Paraguayta, Argentiinaa, Boliviaa ja Perua. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt sen silmälläpidettäväksi lajiksi.
Yö
YöllinenHä
HämäräKa
Kaikkiruokaiset eläimetKaikkiruokaisuus tarkoittaa sitä, että jokin eläin syö niin kasvi- kuin eläinravintoakin. Kaikkiruokaisuutta harrastavaa eläintä kutsutaan o...
Ma
MaanpäällinenKu
Kursorinen eläinVa
Vanhat eläimetPe
PetoeläimetSaalistus eli predaatio on ekologinen vuorovaikutussuhde, jossa eliö, saalistaja, käyttää ravinnokseen toisia eläviä eliöitä, saaliita. Saa...
Re
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Vi
ViviparousYk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
Yk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenM
alkaaHarjasusi on suurikokoinen koiraeläin ja poikkeaa ulkonäöltään monista muista lajeista. Painoa sillä on 20–25 kg. Ruumiin pituus on 95–125 cm ja korkeus 74–91 cm. Etelä-Amerikan koiraeläimistä se on suurin. Jalat ovat hyvin pitkät. Turkki on tiheä, pehmeä ja väriltään se vaihtelee oranssinruskeasta punertavankultaiseen. Pennut ovat mustia tai ruskeanharmaita. Urokset ja naaraat eivät juuri poikkea ulkonäöltään toisistaan. Kaula on valkoinen. Jalat, suu ja niska ovat mustia. Pää on suhteellisen pieni ja kuono pitkä. Korvat ovat suuret ja suorat. Niskasta selkään kulkee musta harja. Häntä on lyhyt ja hännänpää valkoinen.
Harjasuden levinneisyysalue käsittää osia Brasiliasta, Paraguaysta, Argentiinasta, Boliviasta ja Perusta. Brasiliassa sen esiintymisalue rajautuu Amazonin sademetsään pohjoisessa ja Caatingaan koillisessa. Argentiinassa sitä tavataan maan pohjois- ja keskiosassa ja Paraguayssa maan itäosassa. Boliviassa sitä tavataan maan savannialueilla ja Perussa Pampas del Heathin länsipuolella. Laji on kadonnut Uruguaysta, josta nykyisin tehdään vain satunnaisia havaintoja.
Harjasutta tavataan yleensä avoimilla seuduilla, kuten ruohikoilla, pensaikkoalueilla, aukeilla metsäalueilla ja kosteikoilla. Paikoittain niitä esiintyy myös viljellyillä alueilla ja ihmisasutuksen liepeillä.
Harjasudet liikkuvat yleensä yksin. Niiden reviirin koko on 20–115 km² ja keskimäärin 50–80 km². Reviirit saattavat hyvän ravintotilanteen aikana olla päällekkäisiä. Harjasudet merkitsevät reviirinsä hajumerkein ulosteella ja ääntelyin. Kahden harjasuden mahdollisesti kohdatessa ne uhkailevat toisiaan nostamalla mustat niskakarvansa pystyyn kierrellen samalla toisiaan. Harjasutta on pidetty pääasiassa yö- tai hämäräaktiivisena eläimenä. Tutkimusten perusteella sen aktiivisuus eri vuorokauden aikoina vaihtelee kuitenkin voimakkaasti vuodenajan ja esimerkiksi lämpötilojen mukaan. Kuivana kautena ne ovat yleensä vain yöaktiivisia, mutta sadekaudella ne liikkuvat enemmän päivisin.
Harjasusilla on laaja ruokavalio, johon kuuluu eläin- ja kasviperäistä ravintoa. Eri ravinnonlähteiden esiintyminen riippuu paljolti vuodenajasta. Ne syövät esimerkiksi Solanum lycocarpum -lajin hedelmiä, lintuja, matelijoita, kaloja, selkärangattomia ja pieniä nisäkkäitä, kuten pakoja, jäniksiä, vyötiäisiä ja jyrsijöitä. Harjasuden pitkät jalat auttavat niitä näkemään saaliinsa pitkässäkin ruohikossa. Harjasusi saattaa päätyä puuman tai jaguaarin saaliiksi.
Harjasudet lisääntyvät hieman alueesta riippuen huhtikuun ja kesäkuun välisenä aikana. Naaraan kiima kestää noin 5 päivää kerrallaan, jonka aikana uros ja naaras parittelevat useamman kerran. Tiineys kestää 62–66 päivää ja pentuja syntyy kerrallaan 2–5. Naaras imettää pentujaan 105–180 päivää ja myöhemmin se ruokkii niitä oksentamalla. Myös uros osallistuu pentujen kasvattamiseen. Pennuista kasvaa sukukypsiä 1–2 vuoden ikäisinä. Harjasudet voivat elää 12–16-vuotiaiksi.
