Suippopyrstökurppa (Gallinago stenura) on taivaanvuohta muistuttava kahlaajalintu. Lajin nimesi Charles Lucien Bonaparte 1831.
Linnun pituus on 25–27 senttimetriä, siipien kärkiväli 44–47 senttimetriä ja paino 90–150 grammaa, keskimäärin 115 grammaa. Muistuttaa suuresti taivaanvuohta, josta sen voi erottaa nokan muodosta ja höyhenpuvun pienistä eroista. Pakolento on heinäkurppamaisen raskas. Laululento on taivaanvuohimainen, mutta laulu aivan erilainen: höyryveturin rytmiä muistuttava, loppua kohden kiihtyvä sihinä. Koiraat voivat lennellä 10–15 yksilön ryhmissä sopivilla paikoilla ja esittää laululentoa. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Pesii Siperian ja Kaukoidän tundralla ja taigalla. Maailman populaation koko on huonosti tunnettu, se on haarukassa 50 000–2 miljoonaa yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Se on muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Aasiassa Pakistanista Indonesiaan. Sitä ei ole tavattu Suomessa.
Pesimäaikana monentyyppisillä pohjoisilla kosteikoilla jokien, järvien ja lampien rannoilla sekä soilla. Pesii myös, taivaanvuohesta poiketen, kuivilla niityillä ja tunturikoivikoissa.
Maassa elävät pienet selkärangattomat ja myös siemenet.
Pesä on maassa hyvässä suojassa kasvillisuuden seassa. Munia on 4, joskus 3. Ilmeisesti vain naaras hautoo noin 3 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia.
