Vaahterayökkönen (Acronicta aceris) on melko kookas, iltayökkösiin kuuluva yöperhoslaji.
Verraten kookas vaaleanharmaa yökkönen, jota voi olla vaikea erottaa muista suvun lajeista. Etusiivet ovat vaaleanharmaat ja kauttaaltaan hienokuvioiset. Kuviointi on kuitenkin tasaista ilman voimakkaita kontrasteja. Siiven tyvessä on ohut, tumma tyvijuomu, minkä lisäksi rengas- ja munuaistäplä ovat verraten etäällä toisistaan. Takasiivet ovat valkoiset, mutta naaraalla on siipisuonten kohdalla selvästi mustaa väriä. Siipiväli 40–46 mm.
Toukka on erittäin helposti tunnistettava. Se on täysikasvuisena kauttaaltaan keltaisten, paikoitellen punaisten karvatupsujen peittämä. Lisäksi selkäpuolella on rivi mustareunuksisia valkeita täpliä. Nuori toukka muistuttaa linnun ulostetta.
Vaahterayökköstä tavataan lähes koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Lisäksi se elää Pohjois-Afrikassa ja idässä Keski-Aasiaan saakka. Etelä- ja Keski-Euroopassa se on sukunsa yleisimpiä lajeja. Sen sijaan Suomessa laji oli aikaisemmin lounainen harvinaisuus, kunnes 1970-luvulla se katosi ilmeisesti kokonaan. Sittemmin vaahterayökkönen on kuitenkin palannut lajistoon ja nykyisin havaintoja on Ahvenanmaalta sekä harvakseltaan rannikkoa pitkin Etelä-Pohjanmaalta itärajalle. Havainnot kuitenkin painottuvat selvästi etelärannikolle. Paikoitellen esimerkiksi Helsingin seudulla se on jopa yleinen.
Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alkupuolelta heinäkuun lopulle.
Vaahterayökkönen elää harvakasvuisissa, lämpimissä lehtometsissä, puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat kyllä syötille, mutta vain harvoin valolle. Kotelo talvehtii kotelokopan sisällä kuorenraossa tai maassa lehtien alla.
Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 vaahterayökkönen on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).
