Litteäjärvisimpukka (Pseudanodonta complanata) on harvinainen makean veden simpukkalaji.
Niiden kuori on melko ohut, hauras ja kellertävä. Kuorenpuoliskojen liitoskohdassa ei ole lukkohampaita, kuten jokisimpukoilla tai jokihelmisimpukalla. Pituus 70–80 mm.
Paikoitellen Etelä- ja Keski-Suomen alueella. Kannat ovat yleensä pieniä ja eristyksissä.
Tulee toimeen sekä järvissä että virtaavissa runsasravinteisissa vesissä. Muista simpukkalajeista poiketen litteäjärvisimpukka on yleensä kokonaan hautautunut pohjahiekkaan.
Järvisimpukka myllää pohjaa jalallaan, ja ottaa pohjasta nousevaa eliöstöä hengitysveden mukana ravinnokseen.
Järvisimpukat ovat nuorina kaksineuvoisia, eli samassa yksilössä on sekä muna- että siittiörauhaset. Pienissä vesistöissä yksilöt pysyvätkin kaksineuvoisina mikä turvaa munien hedelmöitymisen. Suurissa vesistöissä ne kehittyvät joko koiraiksi tai naaraiksi. Munasolut, joita on satoja tuhansia, hedelmöityvät emon ulompien kiduslehtien sisällä olevissa onteloissa ja kehittyvät glokidiumtoukiksi. Toukalla on kaksi kuorenpuoliskoa, joiden ulkoreunassa on hammas; kuorenpuoliskojen välistä tulee ulos rihmamainen säie.
Järvisimpukoiden kutuaika on loppukesällä. Talvella glokidiot ovat kehittyneet emosimpukan sisällä, ja keväällä se päästää ne veteen kalan uidessa ohi. Toukat tarttuvat väkäsikkäillä kuorenpuoliskoillaan kalan eviin tai pintaan. Kala erittää toukan ympärille rakkulan, jonka sisällä kehitys jatkuu muutaman kuukauden ajan. Loisimisvaiheen aikana simpukka saattaa kulkeutua hyvinkin kauas lisääntymispaikastaan. Rakkulan puhjettua simpukka pudottautuu pohjaan ja aloittaa 5–10 vuotta käsittävän aikuisvaiheensa. Suurin osa emosimpukan päästämistä toukista joutuu pohjaan, missä ne voivat odotella kalan paikalle osumista 2–3 viikkoa ennen kuin menehtyvät.
