Vancouverinmurmeli (Marmota vancouverensis) on Kanadan Brittiläisen Kolumbian provinssiin kuuluvan Vancouverinsaaren endeeminen murmeli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi ja luonnossa niitä on arviolta vain 140-190 yksilöä.
Vancouverinmurmeliurokset ovat naaraita kookkaampia. Urosten ruumiin pituus on 695 mm, hännän pituus 220 mm. Naaraiden ruumiin pituus on 661 mm ja hännän pituus 193 mm. Murmelien keskimääräinen paino on 3,76 kiloa. Urokset voivat painaa 7,5 kiloa. Talvihorroksen aikana ne voivat menettää jopa kolmanneksen painostaan. Turkki on väritykseltään pääosin tummanruskea. Naamassa nenä on valkoinen. Valkoista on myös otsalla, leualla ja vatsassa. Poikaset ovat värityksiltään lähes mustia. Aikuisilla on uuden karvan kasvaessa hieman vaaleamman ruskeita laikkuja selkäpuolellaan, jotka tummenevat vanhetessaan.
Vancouverinmurmeli on Kanadan Brittiläisen Kolumbian probinssiin kuuluvan Vancouverinsaaren endeeminen laji. Vancouverinmurmeli on Brittiläisen Kolumbian ainut endeeminen laji. Vancouverinsaarella lajia tavataan vain saaren vuorialueilla. Nykyisin sen levinneisyysalue käsittää neljällätoista vuorta Nanaimon järvillä, sekä yhdeksän vuorta Strathconan alueella. Monet nykyisisistä paikoista ovat tulosta luontoon takaisin vapautetuista yksilöistä. Tunnetun historiallisen levinneisyysalueen ulkopuolella Clayoquotissa murmeleita istutettiin yhdelle paikkalle vuonna 2009. Schoenjärvelle niitä istutettiin vuonna 2007–1014, mutta Schoenin murmelit ovat mahdollisesti sittemmin kadonneet. Ennen vuonna 2003 alkaneita palautusistutuksia lajia esiintyi vain neljällä vuorella Nanaimon järvillä ja yhdellä vuorella Strathconan alueella. Lajin historiallinen levinneisyysalue lienee ollut suurempi.
Lajin elinympäristö käsittää subalppiinisia niittyjä 900 metrin korkeudelta merenpinnasta 1 400 metrin korkeuksille saakka. Laji suosii runsaan kasvillisuuden niittyjä, jotka ovat sen Vancouverinsaarella kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Tyypillisimmin niitä esiintyy vuorten etelärinteillä, joilla ajoittaiset lumivyöryt rajoittavat puiden kasvua. Myös maasto- tai metsäpalot luovat lajille kelpaavia niittyjä. Lajia on esiintynyt myös esimerkiksi avohakkuilla tai laskettelukäyttöön raivatuilla paikoilla.
Vancouverinmurmeli on päiväeläin. Niitä esiintyy perheryhmissä, jotka sisältävät tyypillisesti yhden täysikasvuisen uroksen, yhdestä kolmeen täysikasvuista naarasta, keskenkasvuista jälkikasvua ja vuosittain yhden naaraan saaman poikueen. Vancouverinmurmeleilla on useita eri äänähdyksiä, jotka vaihtelevat esimerkiksi niiden levottomuuden perusteella.
Vancouverinmurmelit horrostavat lokakuun alusta toukokuun paikkeille 7–8 kuukauden ajan. Koko vuodesta ne ovat aktiivisia vain 4–5 kuukautta. Horrostaminen tapahtuu maanalaisissa käytävissä (hibernacula) routarajaa syvemmällä. Horrostamisen ohella käytävissä kasvatetaan poikaset, levätään ja ne ovat pakopaikkoja petoeläimiltä ja säältä. Käytävät kaivetaan tyypillisesti lohkareiden tai puunjuurten alle. Käytäviin voi olla useita sisäänkäyntejä ja niihin kuuluu pakokäytäviä. Vancouverinmurmelit viettävät suurimman osan aktiivisesta ajastaan 100–1 000 metrin säteellä kotionkalostaan.
Vancouverinmurmelin yleisimpiä ravinnokseen käyttämiä kasveja ovat keväisin Phlox diffusa ja kesäisin Lupinus latifolius, Eriophyllum lanatum ja Lathyrus nevadensis.
Vancouverinmurmeli on useiden eri petoeläinten saaliseläin. Sen yleisimpiä petoeläimiä ovat maakotka (Aquila chrysaetos), susi (Canis lupus) ja puuma (Puma concolor). Muita mahdollisia petoeläimiä ovat amerikannäätä (Martes americana), ahma (Gulo gulo), mustakarhu (Ursus americanus), amerikanhiirihaukka (Buteo jamaicensis), kanahaukka (Accipiter gentilis) ja amerikanhuuhkaja (Bubo virginianus).
