Rapukurmitsa
Luolakahlaaja eli rapukurmitsa (Dromas ardeola) on mustavalkoinen, erikoinen kahlaaja. Se on oman sukunsa ja heimonsa (Dromadidae) ainoa laji.
Linnun pituus on 33-36 cm, josta nokkaa 5-6 cm, siipien kärkiväli 75-78 cm ja paino 248-325 g. Naaras on kookkaampi. Pääosin valkoinen höyhenpuku, jossa musta selkä ja mustat siipisulat. Koivet ovat pitkät, harmaat. Nokka on pään pituinen, tukeva, väriltään tummanharmaa. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Luolakahlaaja on heimonsa ja sukunsa ainoa laji. Sen taksonominen asema on aina ollut epäselvä ja monet tutkijat sijoittaisivat sen ennemmin lokkeihin tai ruokkeihin.
Yhtenäinen pesimäalue Persianlahden pohjoisrannikolla, erillispopulaatioita Intian valtameren rannikoilla ja saarilla sekä paikoin Somaliassa, Keniassa ja Tansaniassa. Maailman populaation koko on 60 000–80 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Pääosin muuttolintu, joka talvehtii muun muassa Intiassa, Madagaskarilla ja Afrikan sekä Etelä-Aasian rannikoilla ja saarilla. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Valtamerien rannikot ja rannikon läheiset saaret. Vaatii vuorovesirantoja, ja viihtyy etenkin koralliriutoilla, mutarannoilla, laguuneissa ja suola-altailla. Pesimäaikana se elää hiekkaisilla riutoilla ja dyyneillä.
Pääasiallisena ravintona ovat ravut, joita meluisat parvet etsivät luodeveden aikaan mutarannoilta ympäri vuorokauden. Vahvalla nokallaan se rikoo ravun kuoren ja nielaisee pienet ravut kokonaisina. Isot ravut se pilkkoo pienemmiksi palasiksi. Syö myös muita äyriäisiä, nilviäisiä, matoja ja muita selkärangattomia.
Luolakahlaajalla on kahlaajista poikkeava pesimätapa: se kaivaa pesäkolon tai -luolan hiekkamaahan, tai käyttää vanhaa koloa. Laji pesii suurissa yhdyskunnissa, joissa voi olla jopa 1500 paria. Munia on yleensä vain 1, joskus 2. Se on valkoinen ja linnun kokoon nähden suuri. Haudonta-aika ja sukupuolten rooli siinä on huonosti tutkittu, mutta ilmeisesti naaras hoitaa ainakin pääosan haudonnasta. Poikanen pysyy pesässä useita päiviä kuoriutumisen jälkeen ja emot tuovat sille ruokaa, mikä on myös poikkeuksellista kahlaajalle. Poikanen pysyy emojen seurassa usein seuraavaan kevääseen saakka, ja emot voivat ruokkia sitä syksyn ja talven mittaan.
