Tikli (Carduelis carduelis) on peiponsukuinen värikäs lintu, joka pesii kulttuurilintuna lähes koko Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Tiklejä näkee etenkin talvella syömässä siemeniä talventörröttäjistä.
Tiklin kasvot ovat punaiset, pää on muuten mustavalkoinen, vartalo ruskea ja valkea, ja siivet kelta-musta-valkoiset. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, mutta koiraalla on hieman enemmän punaista naamassa. Nuori lintu on yksivärisempi, ja siltä puuttuvat pään punainen ja musta väritys. Selässä ja kupeilla sillä on viirutusta. Kaikki tiklit käyvät läpi sulkasadon elo–lokakuussa, vanhat linnut täydellisen, jonka jälkeen ikäluokkien erottaminen maastossa on hankalaa.
Tiklin pituus on noin 12–14 cm ja paino noin 18 grammaa. Koiras on hieman naarasta kookkaampi. Tiklillä on maailmalla useita alalajeja.
Lentoäänet ovat helisevän korkeita ”tik-li, stig-lits”, mistä laji on nimensäkin saanut. Laulua kuulee maaliskuulta alkaen puun latvasta, ja se on hyvin kirkasta, kiivasrytmistä livertelyä. Tikli onkin ollut yksi kaikkein suosituimmista häkkilinnuista.
Lentotapa on suoraviivaista ja nopeaa. Pesimäajan ulkopuolella tiklit liikkuvat perheittäin tai parvissa, joissa voi enimmillään olla noin 100 yksilöä.
Vanhin suomalainen rengastettu tikli on ollut 10 vuotta, 1 kuukautta ja 12 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen vähintään 11 vuoden 9 kuukauden ikäinen tikli.
Tikli pesii lähes koko Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Etelä-Suomessa pesii noin 6 000 tikliparia. Se muuttaa ainakin paikallisesti talven kylmimpinä aikoina paremmille ruokamaille eteläisempiin Itämeren maihin. Osa talvehtii Suomessa. Syysmuutto tapahtuu lokakuussa, kevätmuutto maalis–huhtikuussa. Euroopan populaation koko on 7–10 miljoonaa paria eli 23–57 miljoonaa yksilöä.
Tikli on kulttuurilintu. Tavallisin se on kaupunkien puistoissa ja omakotitalojen seassa kasvavissa pikku metsiköissä. Kartanoilla ja vanhoilla maataloilla voi olla oma parinsa, ja hautausmaat puistomaisine metsineen ovat sen suosiossa. Pesimäajan ulkopuolella tiklit parveilevat rikkaruohostoissa ja korjatuilla viljapelloilla. Talvella sen on yhä useammin havaittu käyvän lintulaudoilla.
Tiklin ravintoa ovat pienikokoiset siemenet, kuten ohdakkeiden, nokkosen ja voikukan siemenet. Syksyllä sen herkkua ovat takiaisen siemenet. Talviaikaan maistuvat myös koivun, lepän ja männyn siemenet sekä silmut. Lintulaudoilla se syö auringonkukansiemeniä. Hyönteisiä ja kuvussa pehmenneitä siemeniä tikli syö poikasruokana.
Tiklin kaunis pesä on tavallisesti männyn tai lehtipuun oksalla, tavallisesti korkealla, 5–15 metrissä. Muninta alkaa aikaisintaan vapun maissa. Naaras munii 4–6, tavallisesti 5 vaaleaa, pilkullista munaa, joita se hautoo noin 12 vrk. Molemmat emot ruokkivat poikasia noin kaksi viikkoa. Pesän reunoille kertyy poikasten ulosteista kerros, sillä emot eivät kanna isompien poikasten ulosteita pesästä. Tikli pesii yleensä kaksi kertaa kesässä.
