Lyhytvarvaskiuru (Calandrella brachydactyla) on pieni eteläeurooppalainen varpuslintu, joka toisinaan harhautuu Suomeen muuttomatkoillaan.
Lyhytvarvaskiuru on pienempi kuin tavallinen kiuru, vain noin 14 cm pitkä ja painaa noin 20–25 g. Se on vatsapuolelta valkoinen ja selkäpuolelta kiurumaisen ruskeankirjava. Kaulan sivulla on usein tumma täplä ja siivellä näkyy keskimmäisten peitinhöyhenten muodostama tumma juova. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Lyhytvarvaskiuru pesii Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, Turkissa ja muualla Aasian lauhkeilla alueilla sekä Etelä-Venäjällä ja Mongoliassa. Maantieteellinen muuntelu on laajaa ja lajista tunnetaankin 7 alalajia. Se talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Pohjois-Intiassa, ja muuttomatkoillaan moni lintu harhautuu pohjoisemmaksi. Euroopan populaatio on kooltaan 15–18 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.
Suomessa lajia tavataan vuosittain, ensihavainto on 2. marraskuuta 1930.
Lyhytvarvaskiurut elävät pääasiassa kuivilla matalakasvuisilla avomailla, niin tasangoilla kuin kukkuloilla ja niin hiekka- kuin savimailla. Paikoin ne asuttavat myös matalapensaikkoisia avomaita. Muuttoaikoina lajia tavataan monenlaisilla avomailla. Se muodostaa joskus suuriakin usean sadan yksilön muuttoparvia, ja talvehtimisalueella Malissa on tavattu yli 10 000 yksilön kerääntymä.
Lyhytvarvaskiuru syö siemeniä ja hyönteisiä sekä muita pieniä selkärangattomia, talvella enimmäkseen siemeniä.
Pesä on maassa kasvillisuuden suojassa, joskus avoimesti. Munia on 3–6, tavallisesti 3 tai 4. Muna painaa 2,24 g. Naaras hautoo noin 13 päivää. Molemmat puolisot hoitavat poikasia, jotka jättävät pesän 9–10 päivän iässä, ja oppivat lentämään 12–13 päivää vanhoina. Pesii tavallisesti kahdesti kesän aikana. Sukukypsä yksivuotiaana.
