Kaarne
Korppi eli kaarne (Corvus corax) on suurikokoinen musta varisten heimoon kuuluva lintu. Täysikasvuisina korpit ovat 55–70 senttimetrin kokoisia, levitettyinä siivet voivat olla kaksi kertaa tätä pidemmät. Korpit ovat poikkeuksellisen älykkäitä eläimiä ja niiden mentaaliset kyvyt ovat osin tasolla, jonka pystyvät ylittämään vain ihmisapinat.kenen mukaan?
Pä
PäiväeläimetKa
Kaikkiruokaiset eläimetRa
RaadonsyöjäAr
ArboreaalinenMa
MaanpäällinenVa
Vanhat eläimetLi
Liitävät eläimetRe
ReviiriOv
OvipaarinenLe
Leijailevat linnutYk
Yksiavioiset eläimetSo
Sosiaaliset eläimetYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenC
alkaaEp
Epäonnen saarnaajatKa
Kanadan maakunnan linnutKorppi on Suomen suurin varisten heimoon kuuluva laji ja samalla kookkain Suomessa elävä varpuslintu, noin hiirihaukan kokoinen. Sen pituus pyrstöstä nokankärkeen voi olla jopa yli 70 cm. Korppi painaa 700 grammasta 1 600 grammaan, keskimäärin 1 200 grammaa. Sukupuolet ovat suunnilleen samankokoiset ja -näköiset, tosin koiras on keskimäärin hieman naarasta suurempi. Korpin höyhenpeite on täysin musta. Lennossa korpin erottaa muista variksista pitkästä kiilamaisesta pyrstöstä. Äänivalikoima on laaja. Tavallisesti kuulee lentoäänen ”korp-korp” (ohje) tai hauskan kulauksen ”klong”. Pesällään korppi varoittaa kiihkeällä, karhealla rääkynällä.
Vanhoilla korpeilla on täydellinen sulkasato kesällä. Nuoren korpin tunnistaa kiillottomista, kuluneista ja ruskehtavista sulista, kun vanhan linnun puku on hohtavan musta.
Vanhin suomalainen rengastettu korppi on ollut 22 vuotta, 3 kuukautta ja 24 päivää vanha. Euroopan vanhin korppi on ollut 23 vuoden ja 3 kuukauden ikäinen norjalainen lintu.
Korppia tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa sekä Pohjois-Afrikassa eli lähes kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa se pesii koko maassa, runsaimmillaan Lapissa. Suomen pesimäkanta on kasvanut, ja sen suuruudeksi arvioidaan noin 21 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 16 miljoonaa yksilöä. Vanhat korpit ovat paikkalintuja. Nuoret yksilöt voivat syksyisin kuljeskella pitkiäkin matkoja, monesti satojakin kilometrejä. Talvella voi kerääntyä haaskoille ja kaatopaikoille satapäisiä parvia.
Korpit viihtyvät parhaiten metsäalueilla tai rannikoilla ja vuoristoissa. Korppi on erämaalintu, ja Suomessa niitä on eniten Lapissa. Vainon loputtua ja pesimäkannan kasvaessa korpit ovat muuttaneet yhä lähemmäksi asutusta, ja pesiä on jo esikaupunkialueiden laajoissa puistomaisissa metsissä. Muun muassa Virossa ja Venäjällä korpit pesivät usein kaupungeissa ja kylissä. Korppeja asustaa myös preerioilla jos hyviä pesintäpaikkoja on lähettyvillä.
Korppi on kaikkiruokainen ja syö jyrsijöitä, hyönteisiä, viljaa ja lintujen munia. Se syö myös liskoja, sammakoita ja muiden lintujen poikasia. Erityisesti talvisin korpit syövät haaskoja, kuolleita kaloja sekä roskia.
Korpit muodostavat elinikäisen parisuhteen. Helmi–huhtikuussa korpit lentävät soidinlentoa korkealla ilmassa, ja suorittavat mitä upeimpia kevätjuhlaliikkeitä, vaihtelevien äänien soidessa. Puolisot rakentavat pesän yhdessä puuhun tai kallionjyrkänteelle mistä tahansa saataville osuneesta materiaalista. Puupesä sijaitsee usein männyn latvassa, mielellään tuulenpesässä. Puupesien runko on aina rakennettu kuivista oksista ja se on vankkaa tekoa. Pesän sisusta on vuorattu mm. ohuilla juurilla, karvoilla ja höyhenillä. Pesä voi olla käytössä useita vuosia peräkkäin. Naaras munii kolmesta seitsemään, tavallisesti viisi, kalpean sinivihreää munaa, joissa on ruskeita täpliä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa jo maaliskuussa, leudon talven jälkeen jo kuun alussa. Molemmat vanhemmat hautovat munia, naaras kuitenkin enimmän ajan, noin kolme viikkoa, ja ruokkivat kuoriutuneita poikasia. Poikaset kiipeilevät pesäpuun oksilla noin neliviikkoisista lähtien, lentokykyisiä ne ovat 5–6 viikon ikäisinä. Poikue pysyttelee pesän lähistöllä viikon pari, minkä jälkeen ne alkavat vähitellen laajentaa elinpiiriään.
