Merikotka (Haliaeetus albicilla) on haukkojen (Accipitridae) heimoon ja merikotkien (Haliaeetus) sukuun kuuluva suurikokoinen päiväpetolintu. Merikotka on siipivälillä mitattuna Suomen suurin lintu. Merikotka on Ahvenanmaan maakuntalintu.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ra
RaadonsyöjäRaadonsyöjä, myös haaskansyöjä tai haaskaeläin, on eläin, joka syö jo valmiiksi kuolleita eläimiä eli raatoja. Raadonsyöjillä on tärke...
Ma
MaanpäällinenAr
ArboreaalinenHu
Huippupeto eläimetHuippupeto tai huippusaalistaja on ravintoketjun huipulla oleva petoeläin, jolla itsellään ei ole saalistajia.Monet suurpedot ovat huippupetoja,...
Va
Vanhat eläimetSe
SeurakuntaOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Re
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Li
Liitävät eläimetLiitäminen on lentämistä käyttämättä omaa voimanlähdettä. Esimerkiksi liidokki voi lentää pitkiäkin matkoja.Lentolaitteen liitäessä t...
Vä
VäijytyspetoLe
Leijailevat linnutYk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetPa
ParveiluOs
Osittainen siirtolainenW
alkaa
Merikotkan levinneisyysaluetta ovat Pohjois-Eurooppa ja Aasia. Skotlantiin se on istutettu uudestaan. Itäisimmät populaatiot elävät Kamtšatkan niemimaalla, läntisimmät Grönlannissa ja Islannissa. Vuonna 2015 niitä arvioitiin pesineen Euroopassa noin 9 000–12 300 lisääntyvää paria ja 17 900–24 500 sukukypsää yksilöä. Yli 55 prosenttia Euroopan merikotkista elää Norjassa ja Venäjällä.
Lapin linnut talvehtivat etelämpänä. Nuoria lintuja tavataan vaeltelevina melkein ympäri vuoden. Sydäntalvella nuoret linnut eivät vaella, vaan hyödyntävät usein haaskoja. Talvisilla haaskoilla vierailee runsaasti merikotkia myös Venäjän Karjalasta sekä Ruotsista. Merikotkia esiintyy talvisin runsaasti Ahvenanmaalla.
Suomessa merikotka pesii yleensä vesistöjen äärellä, tavallisimmin meren tuntumassa mantereella tai saaressa. Se on levittäytymässä myös sisämaahan, ja pesä on järven tai suon rantametsässä. Pesä on yleensä hyvin ihmiseltä piilossa, esimerkiksi järeän petäjän latvuksessa. Se pesii joskus harvoin merenkulun linjatauluihin. Ulkosaaristossa se harvoin on pesinyt myös maahan, tavallisesti kallioluodon korkeimpaan osaan kun sopivaa pesäpuuta ei ollut tarjolla.
Maailman vanhin löydetty luonnonvarainen merikotka on löydetty kuolleena Ahvenanmaan Föglöstä alkuvuodesta 2011. Se oli rengastettu Ruotsin itärannikolla 33 vuotta aiemmin, vuonna 1978. Aiempi vanhin merikotka oli löytöhetkellään iältään 30 vuotta ja seitsemän kuukautta. Se rengastettiin heinäkuussa 1980 Sodankylässä ja löydettiin viimeksi 2011 tammikuussa haaskalta talvehtimisalueeltaan Ruotsin itärannikon Uumajasta. Suomen vanhin oli 27 vuotta ja kuusi kuukautta.
Merikotkan lentäessä sen siivet ovat melko lailla vaakatasossa. Siivet ovat kuitenkin vähän kuperat ja kyynärsiipi koholla. Lennossa myös käsisiipi roikkuu hieman. Matkalennossa merikotka lyö rauhalliseen tapaan pitkiä, melko matalien, siiveniskujen sarjoja. Sarjojen väleissä se liitää lyhyesti (vertaa maakotkaan). Sillä on tapana silloin tällöin kaarrella pitkiäkin aikoja korkealla, minkä aikana se voi edetä useita kilometrejä.
Merikotka on pesimäajan ulkopuolella yleensä hiljainen. Erityisesti pesän lähellä tavallisin ääni on kimeä ja kaklattava kovien äänten sarja, ”kli kli kli kli...”, joka muistuttaa hieman palokärjen reviirihuutoa. Koiraat ovat kirkasäänisempiä kuin naaraat. Merikotkien varoitusääni on jonkin verran syvempi, melko kova ja naksahtava ”klek”. Ääni on kimakka sarja haukkuvia, kaklattavia ääniä, joka läheltä kuultuna on vaikuttavan villin kuuloista. Pesän lähellä se varoittelee korkealla vihellyksellä tai matalalla ronkotuksella.
Merikotka syö kalaa, lintuja ja pieniä nisäkkäitä. Linnuista erityisesti vesilinnut kuten haahka kuuluvat merikotkan ravintoon. Talvisin, kun ruokaa on vähemmän saatavilla, merikotkat syövät myös haaskoja.
Merikotkat ovat oppineet saalistamaan merimetsoja. Merikotkat ovat Turun ja Vaasan saaristoissa saalistaneet aikuisiakin merimetsoja. Ruotsissa merikotkakannat ovat voimistuneet ja merimetsoyhdyskunnat taantuneet viime vuosina. Merikotkasta saattaa tulevaisuudessa tulla merimetsokannan rajoittaja, aiemmin merimetsolla ei ole ollut luontaisia vihollisia.
Merikotka on sukukypsä 5–6 vuoden iässä. Linnut rakentavat suuren oksakasan pesäksi tukevaan puuhun ja käyttävät monesti edellisten vuosien pesää. Merikotkaparilla on reviirillään käytössä muutama vaihtopesä ja vuosittain ne valitsevat niistä yhden, johon munivat. Muita pesiä käytetään levähdys- ja ruokailupaikkoina. Merikotkat ovat reviirilintuja ja tavallisesti kahden asutun pesän väli on yleensä muutama kilometri. Kannan kasvaessa reviiritkin pienentyvät, ja lyhin kahden asutun pesän väli on Suomessa ollut muutama sata metriä. Kun kaksi merikotkaa ovat muodostaneet parin, osa pysyy uskollisina toisilleen loppuelämänsä, osa eroaa. Jos toinen kotka kuolee, eloonjäänyt voi myös ottaa uuden puolison.
Merikotka munii yleensä alkukeväällä 1–3 munaa. Sekä naaras että koiras hautovat, tosin naaras pidempiä aikoja. Poikaset ovat lentokykyisiä noin heinäkuun aikoihin. Poikasten kuoriuduttua koiras tuo ruokaa pesälle lähinnä poikasille. Poikasten kasvaessa molemmat vanhemmat ruokkivat niitä. Poikaset oppivat lentämään vasta noin 11 viikon ikäisinä.
Merikotkan ampumisesta maksettiin 1900-luvun alussa tapporahaa palkkiona vahinkoeläimen hävittämisestä. Merikotka ehti kadota melkein kokonaan, ennen kuin se rauhoitettiin 1920-luvulla. Niitä ammuttiin kuitenkin yleisesti vielä 1960-luvulla. 1950-luvulta alkaen merikotka harvinaistui Itämeren alueella ympäristömyrkkyjen takia, etenkin hyönteismyrkky DDT:n, sen hajoamistuotteen DDE:n sekä PCB-yhdisteiden vuoksi, mutta myös dioksiinien ja metyylielohopean takia. Myrkyt kasautuivat ravintoketjussa ja tekivät kotkista hedelmättömiä tai tappoivat niiden sikiöt. Munankuoret muuttuivat niin ohuiksi, että hautominen epäonnistui.
Suomessa arvioitiin 1970-luvun alkupuolella olevan vain 40−50 merikotkaparia. Vuonna 1973 WWF aloitti merikotkien suojeluhankkeen, johon kuului tiedotuskampanja, puhtaan ravinnon (sianruhojen) tarjoaminen talvella sekä tekopesien rakentaminen saaristoon, josta metsäteollisuus oli kaatanut pesäpuut. Vuonna 1975 kuoriutui koko maassa vain neljä poikasta. DDT:n käyttö kiellettiin Suomessa vuonna 1976 ja naapurimaissakin samoihin aikoihin, minkä jälkeen kanta alkoi toipua hitaasti. PCB:n käyttö kiellettiin Suomessa vuonna 1990, mutta sitä tulee edelleen luontoon kaukokulkeutumana. 1990-luvulla merikotkakanta alkoi kasvaa nopeammin. Vuonna 1996 lyijyhaulien käyttö vesilintujen metsästyksessä kiellettiin muualla kuin Ahvenanmaalla. Merikotkat syövät myös vesilintuja.
Vuosi 2019 on tähänastinen ennätysvuosi, silloin kuoriutui WWF:n laskemana 558 poikasta. Vuonna 2017 kuoriutui 502 poikasta ja 2016 kuoriutui 421 poikasta. Vuonna 2016 merikotkat pesivät ensimmäistä kertaa Turussa, Helsingissä ja Päijät-Hämeessä, Artjärvellä. Kanta on vahvin Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Merenkurkussa. Vuonna 2015 selvisi, että kolmasosa Suomen merikotkista kuolee lyijymyrkytykseen, joka aiheuttaa hitaan kuoleman. Ympäristömyrkky lyijy halvaannuttaa lihastoiminnan ja ruuansulatuskanavan, aiheuttaa anemiaa ja lopulta lentokyvyttömyyden. Myrkytykseen tarvittavan ison kerta-annoksen merikotkat saavat ilmeisesti riistalihaan jääneistä hauleista tai hajonneista ammuksista. Etenkin nuoret merikotkat ympäri Suomen talvehtivat Ahvenanmaalla, jossa vesilintujen haulikieltoa ei ole. Lyijyjäämiä voi kertyä myös haaskoista, pienriistasta tai metsään jätetyistä sisälmyksistä. Eviran tutkijan mukaan paras ratkaisu olisi kieltää muillekin eliöille vaaralliset lyijyammukset kokonaan. Muita merikotkien uhkia ovat häirintä pesintäalueilla ja pesäpuiden puute. Vainoa on yhä jonkin verran.
