Peltosirkku (Emberiza hortulana) on maatalousympäristöissä elävä varpuslintulaji. Se viihtyy suurten peltoaukeiden metsä- ja pensaikkosaarekkeissa. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee elo–syyskuussa. Lajin kanta Suomessa on romahtanut 30 vuodessa yhteen prosenttiin entisestä.
Peltosirkku on Suomessa äärimmäisen uhanalainen. Maailmanlaajuisesti laji kuitenkin luokitellaan elinvoimaiseksi.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ka
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Gr
GranivoreLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Hy
HyönteissyöjäHyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Ar
ArboreaalinenMa
MaanpäällinenVa
Vanhat eläimetOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yl
Yleensä yksinäiset eläimetMi
MigraatioO
alkaaKoirailla vatsa on vaalean ruosteenpunainen. Selässä on punaruskeita, valkeita ja mustia alueita. Päässä ja rinnassa vaaleankeltaiset kurkku ja viiksijuovat erottuvat selvästi. Silmän ympärillä on keltainen rengas. Naaraiden värit ovat hailakammat kuin koiraiden. Peltosirkun pituus on 16–17 senttimetriä ja paino 23–26 grammaa. Koiras on hieman kookkaampi.
Peltosirkun laulu on kaunis, lyhyt säe, jota koiras esittää tavallisesti tolpan päässä, sähkölangalla tai puun tai pensaan latvassa. Lentoääni on kuulas ”tsi-ly”, ja sitä voi kuulla elokuiselta yötaivaalta, sillä peltosirkku on yömuuttaja. Tavallinen ääni on myös ”blt”, joka on kuin veteen putoavasta pisarasta syntyvä ääni. Varoitusääni on itsepintaisen jankuttava kivitaskua muistuttava ”hji”.
Vanhoilla peltosirkuilla on täydellinen sulkasato heinä–elokuussa. Jotkut yksilöt keskeyttävät sulkasadon syysmuuton ajaksi, jolloin osa kyynärsulista voi jäädä vaihtumatta.
Vanhin suomalainen rengastettu peltosirkku on ollut 4 vuotta 7 kuukautta 14 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut norjalainen vähintään 5 vuoden 10 kuukauden ikäinen yksilö.
Peltosirkku elää koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta, mutta on taantunut erittäin voimakkaasti, 99 prosenttia 30 vuodessa (2019), ja se voi hävitä 30 vuoden kuluessa. Suomessa on jäljellä noin 4 000 reviiriä. Vuonna 2011 Euroopan pesimäkannaksi arvioitiin 500 000 – 1 000 000 paria. Esiintymisalue kattaa pääosan Euroopasta ja Aasian länsiosia Mongoliaan saakka. Suomalaiset peltosirkut talvehtivat ilmeisesti trooppisessa Afrikassa. Ne muuttavat Välimeren yli, ja niitä on pyydystetty ruoaksi valtavia määriä kaikissa rantavaltioissa ja saarilla.
Peltosirkkujen tyypillisimmät elinympäristöt ovat hakkuuaukeat, laidunmaat ja viljavainiot.
Peltosirkut syövät siemeniä, matoja, toukkia ja hyönteisiä.
Peltosirkku pesii maassa heinikon kätkössä. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–6 munaa, joiden haudontaan aikaa kuluu noin 11–12 päivää. Poikaset lähtevät lentokyvyttöminä pesästä vähän yli kymmenen päivän ikäisinä ja oppivat parin päivän päästä lentämään. Emot ruokkivat niitä noin kolmen viikon ikäisiksi asti.
