Hyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Ma
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Ei
Ei siirtolainenR
alkaaLinnun pituus on 39–40 senttimetriä, siipien kärkiväli 73–90 senttimetriä ja paino 200–450 grammaa. Itäiset populaatiot ovat suurimpia. Koiras on hiukan naarasta kookkaampi. Höyhenpuku on kiiltävänmusta. Vanhan linnun nokka ja koivet ovat punaiset, nuoren linnun nokka enemmänkin oranssi. Nokka on melko pitkä ja hieman alaspäin käyrä. Muistuttaa paljon alppinaakkaa, joka on hieman pienempi ja pitkäpyrstöisempi, ja jonka nokka on keltainen. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Alppivaris on euraasialainen laji, jonka esiintyminen ulottuu Britteinsaarilta lännessä Keski-Aasian kautta aina Kiinaan Keltaiselle merelle saakka.
Lajista tunnetaan noin kahdeksan alalajia. Nimialalaji pyrrhocorax elää Britteinsaarilla ja alalaji erythrorhamphus (Vieillot, 1817) muualla Etelä-Euroopassa; alalaji barbarus (Vaurie, 1954) Kanariansaarilla ja Luoteis-Afrikassa; alalaji docilis (S.G.Gmelin, 1774) eteläisestä Jugoslaviasta Kreikan kautta Turkkiin, Levanttiin, Kaukasukselle, Afganistaniin, Iraniin ja Keski-Aasiaan; alalaji centralis (Stresemann, 1928) Keski-Aasiasta Mongoliaan, Altaille, Transbaikaliin ja Kashmiriin; alalaji himalayanus (Gould, 1862) Himalajalla, Nepalissa, Pohjois-Yunnanissa, Sichuanissa ja Keski-Gansussa; alalaji brachypus (Swinhoe, 1871) muualla Kiinassa ja alalaji baileyi (Rand ja Vaurie, 1955) Etiopian Simienin kansallispuistossa ja Balevuorilla.
Euroopassa elää 86 000–210 000 alppivarista. Sen elinalue on kooltaan noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja lajin kanta on elinvoimainen. Laji on pääasiassa paikkalintu, mutta siirtyy usein talveksi vuorilta alas laaksoihin. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Aasiassa sijaitsevalla pääesiintymisalueella laji elää vain vuoristoissa 1 200–3 600 metrin korkeudella. Euroopassa ja Lähi-idässä se elää myös rannikoiden jyrkänteillä, taajamissa ja raunioilla.
Kesäaikaan pääravintoa ovat maassa elävät hyönteiset ja muut selkärangattomat, talviaikaan vilja, siemenet ja marjat. Ruokailee pareittain tai parvissa lyhytkortisilla avomailla (laitumilla), kallioilla, pelloilla, rannoilla jne. Laji on kaikkiruokainen ja se syö myös raatoja, pikkunisäkkäitä, liskoja, linnunmunia ja -poikasia, jätteitä jne.
Pesä on tavallisesti kallionkolossa tai -ulkonemalla, joskus rakennuksessa, pöntössä tai maankolossa. Se on löyhästi risuista, kasveista, sammalista ja juurista rakennettu. Molemmat puolisot rakentavat, koiras on alussa aktiivisempi ja naaras tekee viimeistelyn. Naaras munii 14,6 grammaa painavia munia 3–5, joskus 6. Haudonta alkaa yleensä ensimmäisen munan ilmestyttyä. Naaras hautoo 17–18 päivää. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti ja naaras lämmittää niitä 2–3 viikkoa. Ne ovat lentokykyisiä 31–41 päivän ikäisinä. Ensipesintä tapahtuu tavallisesti 3-vuotiaana, joskus 2-vuotiaana ja usein vasta 4-vuotiaana.
