Mustakotka (Aquila verreauxii) on Afrikan vuoristoalueiden suurikokoinen petolintu. Se on nimetty ranskalaisen luonnontieteilijä Jules Verreauxin kunniaksi.
Mustakotka muistuttaa ruumiinrakenteeltaan maakotkaa, mutta on isompi ja tummempi. Se voi kasvaa liki metrin pituiseksi, 80–96 cm. Siipien kärkiväli on 225–245 cm ja painoa 3,6–5,7 kg. Naaras on koirasta kookkaampi. Aikuinen lintu on lähes kokonaan musta, yläselkä ja yläperä ovat valkoiset ja käsisiivellä on valkoinen laikku. Päälaki ja niska ovat kotkamaisen kellertävät.
Mustakotkaa tavataan Saharan eteläpuolisen Afrikan vuorilla Itä- ja Etelä-Afrikassa, erillispopulaationa Ennedin tasangolla Tšadissa, sekä harvinaisena Punaisenmeren vastarannalla Arabian niemimaan puolella. Lajin esiintymisalueen pinta-ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 10 000–100 000 yksilöä. Laji on enimmäkseen paikkalintu.
Mustakotka elää vuoristoisilla seuduilla ja kuivilla savanneilla kaukana ihmisasutuksesta.
Tamaanit ovat mustakotkien pääravintoa. Niiden puutteessa kotka voi napata jonkun muun suunnilleen samankokoisen jyrsijän, matelijan tai linnun, esimerkiksi helmikanan.
Pesä on yleensä vuoren tai kallion rinteessä ulkoneman alla, harvoin puussa. Se on laakea, matala, oksista ja risuista rakennettu, ja pesämalja on matala. Molemmat puolisot rakentavat pesää, tosin naaras aktiivisemmin. Naaras munii tavallisesti kaksi, joskus yhden tai kolme munaa. Munintaväli on kolme päivää. Haudonta-aika on 43–46 päivää. Naaras hautoo enimmäkseen öisin, koiras noin puoli päivää. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti ja ovat lentokykyisiä 12–14 viikon ikäisinä. Lentokykyiseksi selviää lähes aina vain yksi poikanen toisten joutuessa jossain vaiheessa sen syömäksi. Poikanen pysyy emojen seurassa vielä puolisen vuotta.
