Preeriaviklo (Tringa semipalmata, aikaisemmin Catoptrophorus semipalmatus) on suurikokoinen amerikkalainen kahlaajalintu. Lajin nimesi saksalainen luonnontieteilijä Johann Friedrich Gmelin vuonna 1789.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Hy
HyönteissyöjäHyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Ni
NilviäissyöjäVe
VermivorousKu
Kursorinen eläinMa
MaanpäällinenSe
SeurakuntaOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Reviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
So
Sosiaaliset eläimetMi
MigraatioW
alkaaPreeriaviklo on yleisväriltään harmaa, päältä tummempi kuin alapuolelta. Pyrstö on vaalea. Lennossa näkyy siipien leveä valkea raita. Jalat ovat harmaat, nokka musta tai siniharmaa, kärjestään tummempi. Nokka on paksu, pitkä ja suora. Linnun pituus on 33–41 cm, siipien kärkiväli 70 cm ja paino 200–330 g, eli kooltaan se on kuirien luokkaa. Sukupuolet ovat samanvärisiä, kooltaan naaras on hieman koirasta suurempi.
Preeriaviklon pesimäaluetta on Pohjois-Amerikka Nova Scotiasta Meksikonlahdelle (alalaji semipalmatus) sekä preeriat (alalaji inornatus). Maailmanpopulation koko on noin 250 000 yksilöä, lajin populaatiot ovat nykyisin elinvoimaisia. Niitä metsästettiin ankarasti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, mutta laji on vähitellen runsastunut. Semipalmatuksen talvehtimisaluetta on Atlantin rannikko sekä Etelä- että Pohjois-Amerikassa, inornatus talvehtii pääasiassa Tyynenmeren rannikolla Kaliforniasta Peruun ja Galápagossaarille.
Preeriaviklo on Yhdysvalloissakin pesimäalueiden ja muuttoreittien ulkopuolella todella harvinainen, Euroopassa se on havaittu vain muutamia kertoja. Suomessa laji on tavattu kerran, 21. syyskuuta 1983 Kemissä.
Preeriaviklo pesii preerian suoalueilla ja rantaniityillä.
Syövät mudassa eläviä hyönteisiä, nilviäisiä ja muita selkärangattomia sekä vähäisessä määrin kasvien osia.
Pesii usein yhdyskuntina. Pesä on maassa kasvillisuuden kätköissä.
