Herhiläinen (Vespa crabro) on Euroopan kookkain ampiaislaji, ja se kuuluu herhiläisten sukuun. Laji jaetaan noin 10 alalajiin, joista Suomessa elää Vespa crabro crabro, mutta myös nimialalajia punaisempi Vespa crabro germana voi joskus harhautua Suomeen.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ma
MaanpäällinenOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
E
alkaaHerhiläinen on suhteellisen helppo erottaa muista Suomessa esiintyvistä ampiaisista sillä se on suurin Suomessa tavattu ampiaislaji. Pituus on kuningattarella 25–35 mm, työläisellä 18–24 mm ja koiraalla 21–28 mm. Herhiläinen on huomiota herättävän suurikokoinen, ruskeankeltainen laji, ja herhiläisellä on punertavaa väriä päässä.
Pään punaruskeat ylä- ja sivureunat ulottuvat selvästi verkkosilmien ulkopuolelle. Päälaella olevien pistesilmien taempi rivi on selvästi verkkosilmien takareunan etupuolella. Pään etuosassa sijaitseva suukilpi on tasaisen keltainen. Muiden ampiaislajien tapaan koirailla on suhteessa pidemmät tuntosarvet. Keskiruumis on punaruskea ilman keltaisia täpliä. Herhiläisen saattaa tunnistaa myös matalataajuisesta lentoäänestään.
Muista ampiaislajeista herhiläinen voidaan joskus sekoittaa pensasampiaisen (Dolichovespula media) kuningattariin, mutta erottaminen onnistunee yllä olevien tuntomerkkien avulla helposti.
Herhiläinen on laajimmalle levinnyt herhiläislaji, jonka levinneisyysalue ulottuu läpi palearktisen alueen Tyyneltä valtamereltä Atlantille. Se on ainoa herhiläislaji, joka on siirtynyt ihmisen mukana Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Madagaskarille.
Herhiläinen on levinnyt koko Eurooppaan pohjoisimpia alueita ja Irlantia lukuun ottamatta. Ainoastaan Suomen rajoilla lajin levinneisyys ulottuu 60. leveysasteen pohjoispuolelle, Karjalassa Äänisen rannoille.
Norjasta viimeisimmät löydöt ovat lähes sadan vuoden takaa. Se on vähentynyt välillä myös Ruotsissa, mutta taas vuoden 2000 jälkeen runsastunut esimerkiksi Tukholman alueella. Herhiläinen on yleistynyt Virossa, jossa etelä- ja länsisaaristossa esiintyy erityisen yleisenä V. c. germana.
Pesät ovat rakennusten ja puiden koloissa, useimmiten kuolleissa lehtipuissa lähellä kuningatarten talvehtimispaikkoja. Joskus herhiläistä tavataan myös linnunpöntöissä, vanhoissa mehiläispesissä tai jopa maassa.
Pesien kennolevyt ovat usein ruskeita, mikä johtuu lahopuusta otetusta pesäaineksesta, pureskellusta kasvikuitumassasta. Herhiläiset kaventavat pesän suuaukkoa lämpötilan laskiessa. Keski-Euroopan suurimmat ovat 15 kennolevyisiä ja niissä voi olla jopa 2 800 kennoa. Suomen suurin pesä on löydetty Tohmajärveltä 2002. Se oli 60 cm korkea, 50 cm leveä ja siinä oli yli 10 kennolevyä. Suurissa pesissä kuningattaria ja koiraita voi kumpiakin olla yli 300 yksilöä.
Talvehtiminen, joka kestää noin kahdeksan kuukautta, tapahtuu yleensä yksittäin, mutta joskus talvehtivat kuningattaret ovat ryhmissä. Ensimmäiset kuningattaret lähtevät liikkeelle toukokuun alussa. Talvehtineet kuningattaret saavat mettä esimerkiksi vaahteroista ja voivat saada aikaan tuhoa esimerkiksi koivutaimistoissa mahlaa etsiessään. Munavaihe kestää alle 5 päivää, mutta keväällä ja alkukesällä sen pituus voi olla jopa 14 päivää. Herhiläisellä on viisi toukkavaihetta, joiden kokonaiskesto keskikesällä on 12 päivää ja niiden jälkeisen kotelovaiheen kesto on 14 päivää. Koko kehitysvaihe munasta aikuiseksi kestää siis vähintään 30 päivää. Vespula ja Dolichovespula ampiaisten kehitys on lyhyempi, vain noin 20 päivää. Työläiset ja vanhat kuningattaret kuolevat syksyllä ja vain uudet hedelmöittyneet kuningattaret talvehtivat.
Herhiläisten ravintona on mesi, mahla, mesikaste, saaliseläinten ja raatojen nesteet. Toukkien ravintona on aikuisten pesiin tuomat kärpäset ja muut hyönteiset.
Herhiläiset, kuten monet muutkin ampiaislajit, saalistavat myös itseään suurempia eläimiä. Joillain paikoilla ne voivat saalistaa sudenkorentoja (esimerkiksi Aeshna, Sympetrum) ja olla siten merkittävä kuolleisuustekijä ja haitata sudenkorentojen pariutumista ja munintaa. Herhiläiset voivat joskus aiheuttaa vahinkoja mehiläistarhoissa, koska ne tunkeutuvat mielellään mehiläispesiin ja tuhoavat lähellä sijaitsevia ampiaispesiä.
Vuorokautinen lentoaika on pitkä, jopa 22 tuntia. Herhiläisiä löydetään usein perhosten valopyydyksistä, koska herhiläiset muista suomalaisista ampiaisista poiketen lentävät myös ilta- ja aamuhämärissä. Herhiläiset eivät ole aggressiivisempia kuin muutkaan ampiaiset, eikä niiden myrkky ole yhtä toksista kuin esimerkiksi tavallisen tarhamehiläisen (Apis mellifera) myrkky. Herhiläisillä on voimakas lentoääni ja ne ovat muita ampiaisia rauhallisempia, mutta ne sotkevat enemmän. Suurin osa kuningattarista parittelee vain kerran, mutta jotkut parittelevat jopa kolme kertaa.
Vuonna 2019 herhiläinen arvioitiin elinvoimaiseksi lajiksi Suomessa ja sen kanta vakiintuneeksi. Koska herhiläinen pesii myös asuinrakennuksissa, ei kelopuiden vähentyminen muodosta ylivoimaista estettä herhiläisen runsastumiselle.
